Haavoittuneen, pienen miehen askeleet...

...ne kuljettaa vaikka ei jaksa. Niin kulettaa, läpi tämän tylsän viikonlopun. Hekumoin ajatuksella, että saisin ylhäässä yksinäisyydessä vietellä viikonloppuni täällä kotosalla vaan kaipaan kuitenki ihmisiä ympärille. Eilen oli hauskaa käyä piipahtamassa Jarin luona limingassa, katsottiin muunmuassa eräs hieno elokuva. Kinasteltiin myös säpinöistämme, joita Jarilla on enemmän.

Minä sitten lähden saksaan ensi maaliskuussa. Ilmeisesti menen sinne kolmeksi viikoksi kuvaamaan jotain saksalaista saippuasarjaa. Kuullostaa vähintään hauskalta.

Onneksi ei tarvi vielä huomenna mennä takaisin haapavedelle. Mennään koulun kanssa johonkin elokuva festareille maanantaina niin ajattelin hipsiä sinne täältä kotoa suoraa. Toivottavasti siellä on hyviä pätkiä jotka herättäisi jonkulaisia tunteita (jotain joka saisi toteamaan, että leffahan toimii).

Ilimat alakaa viilennee ja puut alakaa jo ollee meleko keltasia, eli ihan mahtavaa. Pihalle ko menee ja on semmonen viileä ilma niin sitä piristyy heti erilailla. Ja onhan se helvetin kaunista kun puut on keltasia. Syksy on mahtavaa aikaa, tekisi mieli vain samoilla tuolla ja imea itteensä inspiraatiota luonnosta ja tästä ilmasta.

Meni melkein jo liian imeläksi vetistelyksi tuo. Lopettelen tältäerää etten mittää yltiöpäistä paskaa kirjoita.

Soi ja raikaa: Soulstab - The Uuh Aah Dialog
En lainaile nytte mittää.

Open up, coconut.

Tästähän sitä jo M.A Numminenkin veisaili Pedron kanssa melkoisen realistisesti eläimiä imitoivissa puvuissaan. He vain kysyivät, otsikosta poiketen, että "kuinka?". Niin, kookospähkinän avaaminen, avaan pääni. En silti fyysisesti sitä tee, ei vielä oikeen kerkeäsi kuollakkaan. Avvaan siis ajatuksia taas ja kirjoittelen tänne.

Ekana voisin mainita tuosta juomattomuudesta... Niin, helposti olen ollut ilman, ei ole vielä kertaakaan tehnyt mieli juoda. Vaan eihän tässä kauaa ole mennytkään. Silti olen erittäin optimistinen sen suhteen, etten enää retkahda.

Kirjoittelen tätä tekstiä auvoisasta paikasta, eiku jaa.. Olenkin kotonani tyrnävällä, auvoisasta ei tietoakaan. Ei täällä sinänsä ole mitään vialla vaan ei täällä mitään mieltäylentävän hohdokastakaan ole. Aika vain matelee kun sitä miettii, perseellään istuen, että helvettiäkös tässä. Tekemistä ei ole nimeksikään (ja mun nimessähän on vaan 4 kirjainta. Joillakin on siis vielä vaikeampaa). Otin mukaan pari leffaa mutta alkoi masentamaan koska olen vienyt opistolle isomman televisioni ja tämän kotona sijaitsevan katsominen ei tunnu miltään. Ihan kuin katsoisi kännykän näyttöä, melkein yhtä pieni tuo on. Onneksi on sentäs tietokone, sohva ja nojatuoli (unohtamatta ihanaa maitoa jääkaapissa).

Meikä saattaa lähtiä muute saksaan ens maaliskuusa. Ihan heitin tälläsen välikommentin tänne. Tää ei oo yhtää varmaa vaa niin ne opettajat vähä uhittelivat, että sinne pitäisi mennä, cool.

Viikonloppu edessä, eikä ole mitään tekemistä. Pikkusiskokin kuulemma lähtee Kalajoelle joten ei kerkeä laittelemaan minulle rastoja (kyllä, laitan ne suuresta vastustuksesta huolimatta). Ouluunkaan en välttämättä uskalla lähteä sillä siellä menee rahaa tuhottomasti kun kuitenkin sortuu osteleen leffoja ja meneen kavereille ja sitten sitä menee kuitenkin johonkin känkkyläänkin (pizzeria) ja niin edelleen.

Jotenkin tekisi mieli kirjoitella jottai tosi syävällistä tekstiä tänne tai jotain tunteikasta. Mutta en minä vain kehtaa. Ei täällä välttämättä käy edes ketään vaan en silti uskalla moiseen ruveta.

Soi ja raikaa: Betrayal - Rejected
Veisusta lainattua: Sometimes life sucks, sometimes it kicks you in the.... HEAD!

Hei hulinaa!

Olisikin hulinaa. Viettelen viikonloppua täällä Haapavedellä ja tekemisestä ei ole pulaa, eiku jaa, siitä nimenomaan onkin pulaa. Eilinen meni ihan huomaamatta ohi ja ainoa hyödyllinen teko oli astioiden tiskaaminen. Muuten päivä menikin koneella istuessa ja telkkaria katsoessa. Tänään varmaan menee samaan tahtiin tämä päivä.

Juomattomuus on pitänyt ja toissapäivänä olikin siitä jo koettelemus kun täällä oli bileet. Ei koko illan aikana tehnyt kertaakaan mieli juoda. Joinkin vettä koko illan ja olin menossa mukana. Hyvältä vaikuttaa siis sen suhteen. Minua sanottiin suloiseksi pandaksi. Tiedä sitten oliko vittuilua vai ei.

Ensi viikonloppu ja sitä seuraavakin menee sitten kotosalla. On muutamia velvotteita jotka täytyy käydä hoitamassa. Sen jälkeen voinkin taas opistolla asustaa pitkiä pätkiä. Pitänee kysellä, josko Jari olisi Limingassa niin ehkä voisimme käydä oulussa pyörähtämässä. Toki tarjoaisin autokyydit niin ei tarvisi busilla kurvailla.

Kirjoittelin nytkin vain, että menisi aika siihen asti, että keihäs finaali alkaisi telkkarissa. Ja nyt se alkaakin.

Palaillaan.

Soi ja raikaa: Quit Your Dayjob – Pissing On a Panda
Lainaus biisistä: It's cool pissing on a panda, really cool pissing on a panda.
Ratkiriemukas veisu vaikkei nyt itsellä olekaan mielihaluja pandan päälle kuseksimisesta.