...ne kuljettaa vaikka ei jaksa. Niin kulettaa, läpi tämän tylsän viikonlopun. Hekumoin ajatuksella, että saisin ylhäässä yksinäisyydessä vietellä viikonloppuni täällä kotosalla vaan kaipaan kuitenki ihmisiä ympärille. Eilen oli hauskaa käyä piipahtamassa Jarin luona limingassa, katsottiin muunmuassa eräs hieno elokuva. Kinasteltiin myös säpinöistämme, joita Jarilla on enemmän.
Minä sitten lähden saksaan ensi maaliskuussa. Ilmeisesti menen sinne kolmeksi viikoksi kuvaamaan jotain saksalaista saippuasarjaa. Kuullostaa vähintään hauskalta.
Onneksi ei tarvi vielä huomenna mennä takaisin haapavedelle. Mennään koulun kanssa johonkin elokuva festareille maanantaina niin ajattelin hipsiä sinne täältä kotoa suoraa. Toivottavasti siellä on hyviä pätkiä jotka herättäisi jonkulaisia tunteita (jotain joka saisi toteamaan, että leffahan toimii).
Ilimat alakaa viilennee ja puut alakaa jo ollee meleko keltasia, eli ihan mahtavaa. Pihalle ko menee ja on semmonen viileä ilma niin sitä piristyy heti erilailla. Ja onhan se helvetin kaunista kun puut on keltasia. Syksy on mahtavaa aikaa, tekisi mieli vain samoilla tuolla ja imea itteensä inspiraatiota luonnosta ja tästä ilmasta.
Meni melkein jo liian imeläksi vetistelyksi tuo. Lopettelen tältäerää etten mittää yltiöpäistä paskaa kirjoita.
Soi ja raikaa: Soulstab - The Uuh Aah Dialog
En lainaile nytte mittää.
4 kommenttia:
Jooooooooooooooooooooooooooooooo. Mulla ei edelleenkään ole mitään säpinää, toisin kuin sulla senkin naisten suosikki murmeli
Järkyttävä tuo uus yläkuvajuttu tuolla :DDD. just ku joku älytön lastentarina spektaakkeli.
Uskomattoman sympaattinen ja söpö. Tiedät kyllä mitä olet tekemässä...
Sympaattinen ja söpö?! Pikemminkin mahtipontinen sja spektaakkelimainen.
Tuommoinen älytön "haaaa haaa murmeli on herra joka laskeutuu taivaista kuulkaa hänen sanojaan"
Lähetä kommentti