"Hampaat kalisi...

...mutta kautta sielunvihollisen ne ei kalisseet mun suussa vaan vaunun lattialla." Hetkeen en ole kirjoittanut mutta pysyköön tapana nuo typerät ja mihinkään liittymättömät tekstin avvaukset ja otsikoinnit. Koulusa menee lujaa mutta maantiellä ei niinkään enää. Myin punaisen rakettini ja ostin japanin mersun tilalle. Parempi muutoin kaikin puolin muttei niin nopea.

Saksan reissu on nyt aikalailla täysin varma, pitäisi jaksaa vain erinäisiä lappusia kirjoitella ja täytellä, että se sitten varmasti konkretisoituisi se reissu. Vähän on meinannut nuo tehtävät jäähä toissijasiksi vaan ku myöhäsä palautan ja opettajalle hymyä väläytän niin olen selvinny. Kaikenlaista muutakin kivaa on koulun saralla tapahtunut. Nyt tulevana viikonloppuna ja ensiviikon alussa muunmuassa kuvailen dokumenttia eräästä kaveristani tuolla oulussa ja lähimaastossa.

Äsken oli mielessä kaikkea hienoa mistä olisin kirjoittanut vaan tässä koetin polttaa levyä ja se kusi niin iski semmonen raivo, että mieleen juolahti hetkittäisesti kaikki mahdolliset kirosanat ja tavat hajoittaa kannettavani joten ne kirjoitusideat katosivat jonnekkin. Leijuvat varmaan avaruudessa nanopartikkeleina ja tarrautuvat meteoreihin joissa elävät loisina tuhansia vuosia jonka jälkeen ne paiskautuvat maan ilmakehään ja palavat poroksi tai putoavat jonkun maaviljelijän pellolle josta sitten pikkukylän paikallislehti repii suuria otsikoita jotta kyläläisillä olisi shellin (maksettu mainos) baarissa muutakin juteltavaa kuin sää (mää ei jäänyt pois rasistisistä syistä vaan asiaankuulumattomuuden vuoksi).

Pihala sattaa lunta, aamulla saattaapi olla luikasta ajella autolla. Nastojahan minulla ei ole renkaissa, kitkarenkailla ajattelin koettaa näin aluksi, että josko selviäisin.

Huomenna muuten saattaapi olla taas viimeinen etappi minun elämäsä. Ellei stressinsietokyky ole parantunut. Meillä on taas kuvaushommia jossa olen tuottajana ja toivottavasti tälläkertaa ei ole niin uusavutonta porukkaa kuvausporukassa kuin viimeksi. Tuottajan roolissa mun vastuulla on koota porukka jolla PITÄISI olla valmiudet toimia itsenäisesti annetussa hommassa... Ja vitut :D Viimeksi oli ainakin ihan hirveää huomata, että luokkatoverit joilla taidot ovat lähtökohtaisesti samaa tasoa kuin itselläni joutuivat kyselemään yksinkertaisistakin asioista neuvoa, ja siis ihan kaikesta vielä. Ihan kuin olisi ollut esikoulussa. Tyyliin: "Hei, kun mun tehtävä on syödä nytten niin laitanko ruokaa suuhun vai miten." "Kyllä joo, laitat suuhun pureskelet tarpeeksi ja sitten nielaiset jonka jälkeen harjoitat toistoa. Lopulta ruoka loppuu ja voit lopettaa tekemisen.". Samaan tyyliin siis jokainen kyseli jokaisesta johdosta. Ai niin joo. Kuvattava kohde on Pete "se kasvoista kuollut aave" Seppälä, mennyt idolitähti. Pete puhuu meille hyvistä tavoista ja laulaa luikauttaa.

Alakopa masetaan tuo Pete. En kirjota tälläerää muuta, odotellaan sitä meteoria saapuvaksi.

Soi ja raikaa: E75 - We Know

Lainaus: "Näytät pelottavalta tytöltä"
Lainattu: Kommentti minusta