Näitä ja niitä

Näin eilen siistejä vanhuksia kun lähdin kauppaan. Kolmestaan olivat liikkeellä ja tulivat tuosta rannasta tien yli ja jokainen tuki toistaan humala. Ilmeet oli todella ylpeitä ja yksi näistä vanhuksista nosti oluttölkkiään ilmaan kuin kohottaakseen maljaa kanssani. Itse suljin varalta ikkunani. Aloin miettiin sitä, että millainen sitä itse sitten vanhana on. Olen kyllä monesti hekumoinut ajatuksella, että alan vittumaiseksi vanhukseksi joka roikkuu puistoissa vittuilemassa nuorisolle. Vaan kun nykyään nuoriso on jo niin perseestä, niin kyllä varmaan silloin lähtee henki jos vittuilee, nykyään saisi varmaan vain turpaan. Ryyppäämään en varmaankaan ala. En ainakaan niin kovasti kuin nämä kolme näkemääni sankaria. Ryypätään ja rellestetään nyt nuorena. Onhan se lapsellista ja typerää ryypätä ja sekoilla, mutta ehkä tahdon olla lapsellinen ja typerä. Ehdin sitten myöhemmin käyttäytyä asiallisesti ja fiksusti. Pääasia itselle on se, ettei tee kenellekään hallaa omalla toiminnallaan, niin henkistä kuin fyysistäkään.

Kylläpä muuten alkaa stressaan kun edes ajattelee vanhuutta. Mittariin pamahtaa tänä vuonna 26 ja vieläkään ei ole ihan varma, että mitä sitä tahtoo oikein ”isona” tehdä. Ennen kuvittelin, että olisi maailman parasta päästä tekemään elokuvia. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuisi kivoimmalta päästä kameramieheksi televisioon. Sekään ei kuitenkaan ole niin helppoa, että sanoo vain menevänsä sinne hommiin. Mutta nyt kun alkaa kolmas vuosi ja suuntaavat opinnot, niin pitää tehdä kaikkensa, että pääsee oppimaan ja tekemään sellaisia asioita, joista on suurin hyöty itselle työtä ajatellen.

It’s getting hot in here

Meijjän olohuone on toiminu jo pitkään pätsinä, jossa lämpötilat on kolkutelleet helvetin esikartanon lukemia. Vihdoin sain aikaan hommata hyttysverkkoa ja muurata ikkunat kiinni siten, että ilma pääsee sisään, mutta kissat eivät pääse putoilemaan varmaan turmioon. Tänään saatiin myös pilviä taivaalle ja kämpän lämpötilaa laskettua. Laskettua kyllä, mutta kuinka paljon? Noh. 35 asteesta ollaan päästy nyt 31.2 asteeseen. Ero näyttää paperilla melko pieneltä, mutta kyllä täällä ihan eri tavalla elelee.

Kissatki on niin läkähdyksissä, että toinen viettää päiviään ikkunan lasien välissä ja toinen makaa sohvan alla. Pikkunen on silti tosi vilkkaalla päällä ja leikkii melko ahkerasti. Aina siihen asti kunnes alkaa läähättämään. Silloin on pienen tauon paikka ja se menee tuonne ikkunalasin väliin makaamaan.

Pyörii: Ruotsin huonoimmat kuskit. (On muuten melko kauheaa katsottavaa kun vielä ajattelee, että kaikille nuille kisailijoille on joku myöntänyt ajokortin.)

Ps: Tässä joskus keksimäni aforismi.

Kiitos! Kiitos paljon!

Kiitokseni osoitan suoraan ja vähentämättömänä Osuuspankille. Kivasti ei toiminut kortti, eikä onnistunut rahaakaan nostaa automaateilta. Onneksi tästä mainitaan netissäkin näin illalla, vaikka ongelmia on kuulemma ollut koko päivän. Mukava oli jättää ostokset kauppaan kun niistä jo kerkesi hetken iloita.
Ps. Ostin Worms Reloadedin.

Soi: Ei soi.

There’s a new sheriff in town!

Tai ainakin villilänsiläinen arpinaamanen peikko. Ostin tekemisen puutetta paikkaamaan boxille tuon Red Dead Redemptionin ja se sijottuu villiin länteen. Peli on saman firman tuotosta, kuin GTA ja se kyllä paistaa läpi, hyvällä tavalla. En ole vielä paljon pelannut, mutta ihan positiiviselta peli vaikuttaa. Voi nappailla pahiksia, pelata pokeria, etsiä aarteita, ratsastaa hevosella ja leiriytyä keskelle erämaata. Ainoa mikä vaivaa on se, etten vieläkään oikein pidä ammuskelupelien pelaamisesta konsoleiden ohjaimilla.

Sisulla siitä selviää!

Pitkästä aikaa koetin ostaa viinaa. Sisuviinaa. En ole aikoihin tolskannut kyseisen nesteen kanssa, koska olen aivan hyvin selvinnyt oluellakin ja välillä tuon kirkkaan juomisen säätelyssä on ollut hieman virhearviointeja ja olotilat on illalla sekä aamulla olleet sen mukaisia. Kaveriksi ostin muutaman oluenkin. Ostin Budweiseriä, koska jostain syystä se oli tölkeissä halvinta mitä kaupasta löysin. Maksoivat nimittäin 1.99 ja kaikki kotimaiset oluet mitä hyllystä löysin maksoivat jokainen yli 2.5 euroa tölkiltä. En siis ole mikään jenkki-intoilija.

Nautitaan kylmänä.

Tein muuten oksettavan julisteen/mainoksen itsestäni. Koittanut nyt vähän alkaa kikkailla photarin kanssa enemmän. Olisi pitänyt aloittaa paljon aiemmin. Tuolla voi tehdä vaikka ja mitä, kunhan vain kokeilee ja harjoittelee. Itsellä on vielä pahasti vaiheessa osaaminen, mutta ehkä vielä joskus!

Jos tässä illanmittaan kikkailisi photarin kanssa lisää tai sitten vain kohottelisi maljoja ja pelailisi/tekisi jotain muuta "siistiä".

Soi: Foo Fighters - The Pretender

Piru teidät periköön!

Siis Dick Kinneyn ja Al Hubbardin, ei muita tähän hätään. Ja mitähän miehet ovat tehneet ansaitakseen otsikon kuvaaman inhan kohtalon? Noh, he loivat turhauttavimman vittupään mitä Aku Ankassa on koskaan esiintynyt. Enkä nyt puhu edes näsäviisastelevasta Mikki Hiirestä jolla aikoinaan taskareissa oli hyvätkin hetkensä. Ehei. Tarkoitan tietenkin Touho Ankkaa. En muista sellaista kertaa, että olisin Touhosta pitänyt. Aina kun luen sarjakuvaa, jossa hän on mukana on se todella tuskainen kokemus ja turhautuneisuus oikein hyppii pikkuisista ruuduista ja puhekuplista ja tarttuu itseenikin.

Totta kai Aku Ankka on vaan sarjakuvaa ja Touho on yksi tarinoiden hahmoista, mutta ite ku on pennusta asti ankkojen ja hiirten sun muiden seikkailuita tavaillut, niin on ne inhokitkin sieltä väkisin löytynyt kun tarinoihin on kunnolla eläytynyt. En mikään hippivihaaja ole, vaikka Touhossa tällaisia hippivivahteita ja ylitsepursuavaa optimismia onkin havaittavissa. Touho vain yksilönä saa tämän Ankkafanin sapen kiehumaan.

Mutta kuten elokuvissa, niin ilmeisesti myös sarjakuvissa, on tavoitteena herättää tunteita. Siinä Touho onnistuu sillä viha on yksi voimakkaimmista tunteista. Joten jääköön Touho vihastuttamaan lukuelämyksiäni vielä hamaan tulevaisuuteen.

Kirppareilta kultakimpaleita.

Parhaita Aku- ja Roope-tarinoita löytää ehdottomasti vanhoista taskukirjoista. Löysinkin kirpputorilta 4 taskukirjaa, joita minulla ei vielä ollut ja kotiutinkin ne hetkeäkään epäröimättä. Vaikka nuo vanhat taskarit ovatkin jo melko vanhoja, ei sitä tarinoiden sisällöstä ja laadusta uskoisi. Ei tule luettaessa koskaan mieleen, että ”tämä taitaakin olla sieltä 80-luvulta”, vaan tarinat kestävät aikaa loistavasti. Sekin on nuissa vanhoissa taskareissa hienoa, että monesti sama tarina kulkee läpi koko taskarin. Alkuun tulee esipuhe joka laukaisee tarinan ja johtaa ensimmäiseen kertomukseen. Esipuheen vaihtuessa tarinaan vaihtuu myös piirtäjä ja on hauska kun piirtojälki muuttuu yhtäkkiä. välillä on myös sellaisia pikkuisia tuon esipuheen kaltaisia jaksoja jotka pätkivät tarinaa osiin. Esimerkkinä tuossa yhdessä oli karhukopla joka koetti usean tarinan ajan keksiä keinoja Roopen rahojen saamiseen. Näissä valipuheissa he miettivät, että mikä meni edellisessä tarinassa pieleen ja sitten he saavat uuden idean ja seuraava tarina voi alkaa. MAHTAVAA!

Toinen mikä on hienoa vanhoissa taskareissa, on se, että kuvien välillä voi tapahtua uskomattomia asioita. Esimerkiksi jos Roope ja Aku alkavat tukkanuottasille ja Roope uhkaa Akua laudalla, jossa on naula, saattaa seuraavassa kuvassa Roopella olla kädessään torvipiippuinen haulikko ja Akulla ruoska. Seuraavassa kuvassa aseet saattavat olla taas erit.

Pakko vielä sanoa, että pidän tuosta, että joka toinen aukeama on värillinen ja joka toinen mustavalkoinen.

Viikko ja sen loppu

Edellinen viikko menikin Tyrnävällä rentoutuessa. Hyvää ruokaa, saunaa, olutta, limsaa, Wii:tä ja olemista. Oli aivan leppoista. Ei tapahtunut mitään maailmaa mullistavaa eikä se ollut tarkoituskaan. Nallikarissa pyörähtäessä jalka paloi ja se hohtaa vieläkin punaisuuttaan lähes liekin lämmöllä. Odottelenkin tässä, että milloin nahka lähtee.

Kylillä kävin kierteleen ja katseleen paikkoja ja tässäpä teillekin muutama kuvatus Tyrnävältä. (Näistä puuttuu pari tärkeintä paikkaa, eli viinatehdas ja paikallinen baari Viuhka).

Kuvan mutkan takana on Tyrnävän ydinkeskusta. Ruuhka on sen mukaista.Tyrnävän myllykirjasto. Nimestään huolimatta ihan tavallinen kirjasto, sijaitsee vain vanhassa myllyssä. Kirjaston takana näkyy myös rakennus jonka mysteeri selviää seuraavassa kuvassa.
Uskomaton antikliimaksi tämän "mysteerin" osalta. Tässä on Tyrnävän lukio. En ihan varma ole mutta ilmeisesti ei enää kauaa ole toiminnassa. Tyrnävän lukio on etälukio ja suurin osa opetuksesta tulee videon välityksellä videoneuvotteluna. Lukio toimii Oulun Lyseon alaisuudessa ja sieltä ovat opettajatkin.
Kirjaston ja lukion pihapiiristä löytyy myös ravintola Pömilä. Sieltä saa päivittäin vaihtuvia lounaita, kotiruokaa ja pitsaakin. Pitsoihin saa halutessaan myös perunaa mitä en muualla ole vielä huomannut. Sisällä on hienoja vanhoja tavaroita koristeina niin seinillä kuin pöytien sisälläkin (lasin alla).
Tällaisessa rakennelmassa kävin Ala-asteen. Oikealle koulu jatkuu nykyään melkoisenkin modernin näköisenä puurakennelmana, mutta koska siellä en kerennyt itse opiskella, vain olla töissä, niin en sitä sitten näytäkkään. Käykää itse kattoon!Nähtävyyksiä Tyrnävällä ei juuri ole, mutta "Least Worst Of" -listalle voisi laittaa vaikka Tyrnävän kirkon joka on suhteellisen kivan näköinen (Ainakin jos vertaa vaikka Haaparannan kirkkoon. Googlettakaa). Sisälle en mennyt kuvailemaan koska Highlander leffassakin mainitaan, että "This is holy land, Highlander!". Mutta kyseisessä rakennelmassa kävin rippikoulun aikaan sunnuntaisin.Tällainenkin keskustasta löytyy. Nimittäin hiihtäjäpatsas. Se on pystytetty sen kunniaksi, että Tyrnävällä on aikoinaan järjestetty Suomen ensimmäiset tasamaan-hiihtokilpailut. Ei ole olleet mitkään kepoiset hippo-hiihdot! Isot miehet (ja naiset) isoissa kisoissa. Tällainen samanlainen patsas löytyy myös Haapavedeltä. Syytä en tiedä. Olisiko vaikka sen takia, että siellä harmittaa, että Suomen ensimmäisiä tasamaan-hiihtokilpailuita ei järjestetty siellä, vaan Tyrnävällä.

Huvipuistoa Tyrnävältä ei löydy, mutta koettavaksi suosittelen hanaveden maistamista. En ole itse ainakaan missään yhtä hyvää hanavettä maistanut ja jälkeen jää kyllä monet lähteetkin. Ei muuta ku vettä hörppimmää!

Viikko ja viikonloppu oli myös hankintojen aikaa. Kuten edellisessä tekstissänikin mainitsin, niin olemme Mimille koettaneet katsella kaveria jo jonkin aikaa ja nyt se sitten löytyi! Tyrnävällä Ängeslevän Ylipään vanhalla koululla asuva pariskunta antoi pois luovutusikäisia kissanpentuja ja onneksemme ehdimme yhden niistä itsellemme saada :)

Tässä onkin uuden tulokkaan kuva. Vaikea kuvata kun kaveri on vielä niin vilkas ja vikkelä. Piti odottaa, että veikkonen menee nukkumaan. Eli kyseessä on uros-kissa ja nimeksi sille tuli Coon.

Toinen hankinta onkin Jolly Jumpersin levy: Fantom Zone. Siitäkin mainitsin jo aiemmin ja se oli reissun aikana kotiutunut postilaatikkoon. En paljon ole kerennyt vielä kuunnella, mutta hyvältä vaikuttaa vaikkei aivan niin kova levy olekaan kuin tuo Mobile Babylon.

Jolly Jumpersin innoittamaka katsoin myös eilen Freetime Machos nimisen dokumentin maailman pohjoisimmasta ja kolmanneksi äänekkäimmästä Rugby joukkueesta. Oli sympaattinen dokumentti ja hienoja henkilöitä oli mukana. Dokumentti kertoi siis Oulun Rygbyjoukkueen kaudesta ja muutaman henkilön henkilökohtaista elämääkin seurattiin hieman enemmän. Tykkäsin kyllä todella paljon.

Nyt istuskelen iltaa koneen ja television äärellä hieman flunssaisena. Flunssan syylliseksi epäilen Äidin auton ilmastointia jonka viileydestä Tyrnävällä ollessa pääsi nauttimaan, kun lämpö auringossa oli yli 35 oli mukava istua viileässä autossa. Nyt se siis ilmeisesti kostautui. Kävin ostamassa muutaman oluen ja jospa ne pöpötkin siitä sitten tokenisivat.

Mun piti vaahdota tän blogitekstin alussa rekkakuskeista, mutta taidan jättää sen myöhemmäksi koska se ei oikein sovi tähän Tyrnävä-spektaakkeliin.

Olipa muuten paljon kuvia tässä postauksessa. Pitääkin vähentää nuiden käyttämistä.

Soi: Telkkarissa pöyrii uskomattomat MTV:sarjat.