Näitä ja niitä

Näin eilen siistejä vanhuksia kun lähdin kauppaan. Kolmestaan olivat liikkeellä ja tulivat tuosta rannasta tien yli ja jokainen tuki toistaan humala. Ilmeet oli todella ylpeitä ja yksi näistä vanhuksista nosti oluttölkkiään ilmaan kuin kohottaakseen maljaa kanssani. Itse suljin varalta ikkunani. Aloin miettiin sitä, että millainen sitä itse sitten vanhana on. Olen kyllä monesti hekumoinut ajatuksella, että alan vittumaiseksi vanhukseksi joka roikkuu puistoissa vittuilemassa nuorisolle. Vaan kun nykyään nuoriso on jo niin perseestä, niin kyllä varmaan silloin lähtee henki jos vittuilee, nykyään saisi varmaan vain turpaan. Ryyppäämään en varmaankaan ala. En ainakaan niin kovasti kuin nämä kolme näkemääni sankaria. Ryypätään ja rellestetään nyt nuorena. Onhan se lapsellista ja typerää ryypätä ja sekoilla, mutta ehkä tahdon olla lapsellinen ja typerä. Ehdin sitten myöhemmin käyttäytyä asiallisesti ja fiksusti. Pääasia itselle on se, ettei tee kenellekään hallaa omalla toiminnallaan, niin henkistä kuin fyysistäkään.

Kylläpä muuten alkaa stressaan kun edes ajattelee vanhuutta. Mittariin pamahtaa tänä vuonna 26 ja vieläkään ei ole ihan varma, että mitä sitä tahtoo oikein ”isona” tehdä. Ennen kuvittelin, että olisi maailman parasta päästä tekemään elokuvia. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuisi kivoimmalta päästä kameramieheksi televisioon. Sekään ei kuitenkaan ole niin helppoa, että sanoo vain menevänsä sinne hommiin. Mutta nyt kun alkaa kolmas vuosi ja suuntaavat opinnot, niin pitää tehdä kaikkensa, että pääsee oppimaan ja tekemään sellaisia asioita, joista on suurin hyöty itselle työtä ajatellen.

It’s getting hot in here

Meijjän olohuone on toiminu jo pitkään pätsinä, jossa lämpötilat on kolkutelleet helvetin esikartanon lukemia. Vihdoin sain aikaan hommata hyttysverkkoa ja muurata ikkunat kiinni siten, että ilma pääsee sisään, mutta kissat eivät pääse putoilemaan varmaan turmioon. Tänään saatiin myös pilviä taivaalle ja kämpän lämpötilaa laskettua. Laskettua kyllä, mutta kuinka paljon? Noh. 35 asteesta ollaan päästy nyt 31.2 asteeseen. Ero näyttää paperilla melko pieneltä, mutta kyllä täällä ihan eri tavalla elelee.

Kissatki on niin läkähdyksissä, että toinen viettää päiviään ikkunan lasien välissä ja toinen makaa sohvan alla. Pikkunen on silti tosi vilkkaalla päällä ja leikkii melko ahkerasti. Aina siihen asti kunnes alkaa läähättämään. Silloin on pienen tauon paikka ja se menee tuonne ikkunalasin väliin makaamaan.

Pyörii: Ruotsin huonoimmat kuskit. (On muuten melko kauheaa katsottavaa kun vielä ajattelee, että kaikille nuille kisailijoille on joku myöntänyt ajokortin.)

Ps: Tässä joskus keksimäni aforismi.