Saatuja ja hankittuja

Muutaman tuotteen olen tässä lähiaikoina saanut ja hankkinut ja samapa ne on täälläkin jakaa.

Ensinnä mainittakoon ennenaikaisena synttärilajana kultislta saatu Luupäät "boxi". Sain siis yhteen pakettiin nivottuna Luupäät sarjakuvan kaikki kolme trilogiaa eli 9 osaa. Olen aikoinani hehkuttanut kuinka olen kirjastosta lainaillut nuita suomenkielisiä versioita ja pitänyt niistä todella paljon. Nyt sain vihdoin englanniksi kirjoitetun elikä alkuperäisellä kielellä olevan version. Englanniksi tuo on siis Bone.

Reilut 1300 sivua tarinaa ja taidetta.

Tämän teoksen on käsikirjoittanut ja piirtänyt Jeff Smith joka on saanut kyseisestä hengentuotoksestaan useita palkintoja, eikä syyttä. Sarjakuva on tähänasti lukemistani sarjakuvista ehdottomasti paras tarinaltaan ja piirroksiltaan. Tarinaan uppoutuu ja tarinan lisäksi piirretyt taidokkaat kuvat alkavat mielikuvituksen voimasta liikkumaan.

Leppo, Tahvo ja Auvo (Fone Bone, Phoney Bone ja Smiley Bone). Suomeksi nuo nimet vienevät voiton. Hieman sympaattisempia ehkäpä. Kuvassa kuitenkin sarjakuvan kolme päähenkilöä.

Sarjakuvassa on minusta hienoa kuinka se on piirretty. Päähenkilöt ja hyvikset ovat kaikki piirretty siten, että ne ovat lempeän näköisiä ja heistä on helppo pitää. Pahikset ovat sitten selkeästi pahiksia jo ulkonäöltään. Maisemat ovat kauttaaltaan vaikuttavia ja vuoden ajat on hienosti ilmaistu kuvissa.

Pahikset erottaa pahiksiksi selkeästi. Nappisilmät eivät hämää. Kuvassa pari Rottaoliota (Rat Creatures).

Tuon englanninkielisen lukemisen olen saanut vasta alkuun ja ensimmäisen osan yhdeksästä olen lukenut. Tuo alkuperäinen kieli on vakuuttavaa ja hahmot puhuvat ikäänkuin murteella mikä on minusta miellyttävää. Tuo nuiden hahmojen persoonaa enemmän esille kuin jos he puhuisivat kirjakieltä. Tuo "murre" ei kuitenkaan ole vaikealukuisempaa kuin normaali tekstikään, joten se on todellakin vain plussaa.

Suosittelen ehdottoman lämpimästi sarjakuvien ystäville.

Toisen mainitsemisen arvoisen (?) sarjakuvan sain postista kaveriltani. Hän on sarjakuvien suurkuluttaja ja keräilijä. Muistan joskus kertoneeni hänelle, että minulla oli nuorena joku Marvelin Kostajat lehti jonka välissä oli mainos jossa mainostettiin Batman vs Predator sarjakuvaa. Kerroin hänelle, että pikkupoikana se oli minusta vähintään kovin juttu mistä Tyrnävällä olin ikinä kuullut, mutta etten ikinä saanut tuota kyseistä lehteä. Nyt kuitenkin tuo kaverini soitti minulle joku viikko sitten Helsingistä ja totesi sattumalta löytäneensä tuon sarjakuvan eräästä divarista!

Juuri tuo kannen kuva oli siinä mainoksessa jota niin ihailin!

En ole vielä uskaltanut avatakaan tuota sarjakuvaa. Näin monen vuoden jälkeen pelottaa jos sitä pettyykin sisältöön. Otin sarjakuvan pois sen muovitaskusta kuvaa varten ettei kiiltelisi niin kovasti.

Sikoja säkin täydeltä

Kirppareilla ja divareissa on tullut lähiaikoina kierreltyä ja osteltua sikoja säkissä. Mukaan on tarttunut muunmuassa 6 kappaletta MAD lehtiä 1990-luvulta. Pahkasikoja olen lueskellut jonkinverran ja hieman saman tyylisiä nämä ovat myös, mutta enemmän näissä on kuitenkin sarjakuvia. Ihan hauskoilta ovat vaikuttaneet ja uskonkin, ettei tarvitse lehtikeräykseen ihan heti kantaa nuita.

Ihan hyvässä kunnossa olivat.

Gizmo kansi huvitti kovasti.

Säkkiin löytyi täytettä myös eräästä divarista jossa myyjän virkaa toimitti sympaattinen vanha mummo joka istuskeli pyörätuolissa. Hetken turisimme musiikista ja lävistyksistäni. Erittäin mukava mummo oli kyseessä.

Bronski Beat - Truthare Doubledare.

Bronski Beatin levy ei ainakaan vielä noussut suosikkien joukkoon. Ihan menevää musiikkia kuitenkin ja kestää useamman kuuntelun vaikken syntikkapopin suuri suosikki ole ikinä ollutkaan. Parempaa kuin monien baarien soittolistoilta löytyvä tavara. 

John Fogerty - Centerfield

John Fogertyn levy nyt ei niin suuri jokeriostos edelliseen verrattuna ollut koska aikoinaan on CCR:ää (Creedence Clearwater Revival) tullut kuunneltua. Kuitenkin soolotuotanto on jäänyt vähemmälle. Tältä levyltä löytyy muunmuassa Centerfield kappale jota on kehuttu yhdeksi Fogertyn soolouran parhaimmistoon kuuluvaksi kappaleeksi. Huippuja kappaleita levyllä on myös Rock And Roll Gilrs ja The Old Man Down the Road. Soinee jatkossakin ahkerasti.

Men Without Hats - Folk of The 80's (part 3)

Ostin tämän vinyylin puhtaasti levyn kannen takia. Se oli minusta hieno. Vaan hieno on sisältökin! Olipa mahtava yllätys, että summassa ostettu levy onkin hyvä. En ole bändiin ikinä törmännyt aiemmin mutta hienoa, että sattui kohdalle nyt. Juuri tuossa aiemmin mainitsin, etten lämpene syntikkapopille mutta tämä oli hieno levy. Bändi kategorisoidaan new wave ja syntikkapoppi osastoon. Mutta vaikka tuo syntikkapoppi jostakin syystä korvaan kalskahtaakin oudolle niin en ole kategorian takia ikinä bändejä pistänytkään järjestykseen vaan puhtaasti sen perusteella, että pidänkö siitä.

Ainiin. Tämän säkin hinnaksi tuli 3 €

Ostos jota ei täytynyt laittaa säkkiin.

Harri Marstio - Marstio

Kuulin Marstiolta pari kappaletta isäni soittamana. Vakuutti siltä kuulemalta. Miehellä on mahtava ääni ja sitä jaksaa ja haluaa kyllä kuunnella. Tämä on Marstion debyyttialbumi ja sen ehkä vähän huomaa. Jotenkin on kokonaisuus hakusessa tällä levyllä, mutta olen sen kyllä antanut anteeksi useamman kuuntelun jälkeen. Pitää kyllä hommata myöhäisempiäkin julkaisuja jotta pääsee tuosta äänestä nauttimaan useamman kappaleen voimin.

Sellaista settiä siis tullut saatua/hommattua. Itse olen kyllä hyvilläni näistä hankinnoista.

Soi: Men Without Hats - No Dancing

Laulusta lainattua:

 "And people try to tell me that my head is screwed on wrong
And I try to remind them that I've known it all along"