Mietintämyssyni puristaa kuin pipo!

Kun nyt sattuu av-alalla olemaan, ja elokuvat ovat aika lähellä sydäntä, niin aloin tuossa miettimään, jotta millaisia elokuvia ei kehtaisi ostaa kaupasta, vaan joiden ostaminen pitäisi siirtää nettiin.

1: Ekana tuli mieleen älyttömän huonot elokuvat. Joku Norbit ja Gigli. Kaameita teoksia mutta tulisi nähdä ihan vain sen takia, että niiden kaameudesta voi oikeasti keskustella. En hakisi kaupasta.

2: Vaikka tulee oltua nuiden elokuvien kanssa todella avoin, niin jotkut elokuvat genrensä ja kohdeyleisönsä takia ovat sellaisia, että niiden ostaminen edes huumorimielessä julkisesti ei tulisi kyseeseen. Tästä esimerkkinä vaikkapa Twilight ja High School Musical.

3: Porno ja paljon seksiä sisältävät elokuvat. En tarkoita pornon ostamista erotiikkaliikkeestä vaan puhe on ihan normaaleista liikkeistä joissa leffoja myydään. Myöskään en voisi kuvitella marssivani kassalle Basic Instinct elokuva kädessäni (enkä ole marssinutkaan saati tilannut netistä). Veikkaisin myyjän laittavan nessuja ja vaseliinia ostosten kylkiäisiksi.

4: Todelliset klassikot ja legendat. Näitä ei kehtaisi ostaa ihan vain sen takia, että kyllähän ne pitäisi olla jo nähtynä ja omistaa vähintään vhs ja dvd muodoissa. Jos kaupassa sattuisi olemaan joku kanssaelokuvailija ja katsoo kieroon kun vasta nyt, vuonna 2012, marssisin sinne Anttilan TopTeniin ostamaan sitä Evil Dead kakkosta.

Nää nyt vain on omia mietteitä ja varmastikaan kaikki ei ajattele samalla tavalla näistä asioista. Kuitenkin itsellä on sellaiset ajatukset, että en kehtaisi kaikkia mahdollisia leffoja julkisesti käydä ostamassa. Ehkä pitäisi olla rohkeampi eikä tällainen ahdasmielinen maalainen :D

Herätessäsi pelot eivät katoa...

...ne vain vaihtuvat toisiin, muuttuvat uusiin. 

Hirveenä tullu painajaisia nähtyä nyt lähiaikoina ja herräiltyä öisin. Viimeyönä näin, silmät auki, painajaista jossa tuijotin huoneeni ovea ja kuulin kamalia ääniä viereisistä huoneista. Kolinaa ja jonkun pedon murinaa. Sitten säpsähdin ja tuijotin vieläkin tuota samaa ovea mutta oli täysin hiljaista. En tajua oikein mistä nämä painajaiset oikein sikiää kun kuitenkaan ei valvemaailmassa ole mitään vikaa ja asiat rullaa oikein mainiosti. Ainoastaan tuo asuntohomma jännittää ja tänään selviääkin, että saammeko tahtomamme asunnon. Onneksi nämä pelot/jännitykset on valveilla lievempiä kuin unessa. 

Unesta kun voi aina herätä.

"It's Friday, Friday. Gotta get down on Friday."

Työkaverillani, joka sattuu olemaan musisoijja/laulaja, oli työhuoneessaan aika hauska esine.

Tällainen kitara nimittäin! Hauska kyhäelmä. En tosin tiedä, että soiko tuo. Kävin omin päin siellä äänityskopissa ja kitaran omistaja oli jo lähtenyt viikonlopun viettoon.

Hauskana koristeena kitaran alaosassa oli vanha objektiivi.

Kaikukotelo oli tehty filmikelan kotelosta, kuinkas muuten.

Tulipa vain tuosta kitarasta mieleen, kun aamulla matkason töihin ja katsastin bussin ikkunassa vaihtuvaa maisemaa. Ilma oli jotenkin jännä. Oli hämärää, mutta silti valoisaa. Vaikea selittää mutta oli tosi kivan näköistä, en tajunnut ottaa kuvaa kun olin "in the zone". Mp3 soittimeni osasi juuri tuona hetkenä arpoa korviani hellimään Kingston Wallin tuotantoa joka sopi ajankohtaan mitä parhaiten. Ei ole vielä nuin tunnelmallista työmatkaa ollutkaan. Jostain syystä aamulla aloin miettimään Petri Wallia ja sitä, että mitä musiikkimaailma ja maailma yleensä hänessä menetti. Petristä nähdyn videomateriaalin perusteella voi helposti päätellä ainakin pari asiaa: 1: Mies oli nero. 2: Petristä on minulle jäänyt myös erittäin positiivinen ja iloinen kuva. Petrin kuolemastakin on monet kertoneet omat versionsa ja syitä on haettu ties mistä. Itselleni tällä ei ole niin väliä, kaikkea ei tarvitse tietää. Petri on varmaan ainoa joka tiesi todellisen syyn ottaa se viimeinen askel ja tiputtautua kuolemaan kuolemaan.

En ole mitenkään supermusiikillinen enkä osaa puhua musiikista hienosti saati arvostella sitä mitenkään kattavasti. Tiedän vain mistä itse pidän ja osaan löytää itselleni sopivia tunnelmia monenlaisesta musiikista (en kuitenkaan otsikkoni viittaavasta äänitteestä).

"I can't sing and I cant dance... But still I know how to clap my hands!"

You’re not late until you get there

Ollut mukava viikko töissä, mutta tämä Tyrnävältä töissä kulkeminen vie veronsa. Herräilen siinä suunnilleen 6 aikaan tai vähän ennen ja huonolaatuista unta tullee nukuttua monin öin. Illalla oon useimmiten 7-8 aikaan kotona, eilen puoli 10. 10 koetan laittaa nukkumaan, että saisi kunnon unet aina alle. Tuo huominen vappaapäivä kyllä maistuu hyvälle. Mahdollista olisi pitää ilmeisesti myös perjantai vapaata, mutta menen leikkaamaan yhtä videota koska asiakkailla on kova hinku saada se valmiiksi. En siis ole vielä aloittanutkaan sitä sillä se kuvattiin eilen ja tänään kuvasin yhtä toista videota.

Olipahan muuten tuskaista kattoa tuota Anthony Bourdainin No reservationsin Suomijaksoa. Tai no siis jakso oli hyvä ja hauska, mutta eräs äiti-tytär-naapuri trio veti sellaiset lärvit ja sössöttivät menemään, että iski myötähäpeä pintaan. Vaan ei kyllä tartte meidän ennää (ei tarttenu aiemminkaan) hävetä meijjän ruokia, ei etes sitä mustaa makkaraa.

Mää oon jo muutamia kertoja nähny parin viikon aikana unta jossa oon ulkomailla ja mua vainoaa sellanen 3 henkilön porukka. En koskaan muista, että minkä näkösiä ne on vaikka tiedän, että unessa ne tyypit on jotenki persoonallisen ja tunnistettavan näkösiä. Viime yönä ne tyypit piinas mua mun omassa asunnossa.  Hankin ulkopuolista apua, mutta se ei koskaan auttanut ja uni loppuu siihen, että päätän ite hoitaa ongelman, mutten muista sitä ratkaisutapaa koskaan herätessä, liekö edes etenen sinne asti. Jännä nähdä milloin sitä taas näkkee tuota sammaa unta. Monesti ennenki on ollut jatkuvia unia jotka on toistunut. Lähinnä sellainen, että joudun inttiin uudelleen ja tiedän unessa, että olen palvelukseni jo suorittanut, mutta sillä ei ole väliä, käytävä se on uudelleen. Sen tiesin johtuvan stressistä. Tiedä sitten, että johtuuko tuo nykynen unisarja työstäni, mutta ei kai sen pitäisi ahdistavia unia aiheuttaa koska viihdyn työssäni todella hyvin.

Loppuun jotain kipaleita jotka on ollut kovahkossa soitossa tovin.

Bama Lama Lo

Ruotomieli - (Ei soinut iloisesti) Bama Lama Loo

Foo Fighters - Arlandria

Pahat Agentit - Tyttöjen Punk

ELO - Don't Bring Me Down

Zdob si Zdub - So Lucky (tän olis pitäny viiä viisut!)

Jaa vaa on näitä biisejä soitossa tällä hetkellä nii paljo, että eipä niitä tänne kaikkia hyövää laittaa. Menis aamuun asti.

TERVE!

Pitkästä aikaa taas naputtelen tänne jotain. Ei nyt niin kiire enää ole ollut kuin mitä koulussa oli, mutta kun oli hetken taukoa, niin oli sitten muka sitä kynnystä alkaa kirjoittamaan.

Muttapa siis. Oon nyt tuolla työharjoittelussa ollut reilun viikon ja olen aivan myyty. Aivan käsittämättömän kivaa ollut ja työkaverit on ihan loistavia tyyppejä. Ja parasta tässä on, että vasta nyt alkaa tapahtumaan ja tuleen keikkaa, eli paranee vain! Oulu on valittu euroopan älykkäimmäksi kaupungiksi ja Oulua lähdetään sitten esittelemään älykkäiden kaupunkien finaaliin New Yorkiin. Me kuvataan sitten semmoista pientä kivaa videota sinne näytille osaksi Oulun presentaatiota. Kivaa! Ollaan kuvailtu kyllä monia erilaisia ihmisiä ja ollut hienoa huomata millaista kaikkea porukkaa täällä oikeasti onkaan. Kaikkien alojen ihmisiä ei aina tule ajatelleeksi ja sitten tulee sellaisia wau efektejä kun sitten tapaa tälläisia ihmisiä joita ei tiennyt olevankaan. En viitsi tarkemmin kertoa tästä projektista kun en ole aivan varma kuinka "salainen" tämä on. Tuskin kovinkaan, mutta pelataan varman päälle.

Huomenna olis tarkoitus lähteä viikonlopuksi Tornioon mistä olenkin jo pari viikkoa ollut poissa. Näkkee kultsin ja kissat pitkästä aikaa mikä on kyllä erittäin kiva asia. Kämppää ei vielä ole löytynyt, mutta etsintä on kovaa. Eilen olin menossa yhteen asunnon näyttöön ja kun se esittelijä saapui paikalle sanoi hän vain, että "Asunnon omistaja on jo vuokrannut kämpän eteenpäin, tässä mun käyntikortti.". Mutta joo, ehkäpä tuota vielä parempia kämppiä odottelee vain, että saadaan avaimet käteemme.

Pittääpä alkaa ahkerammin käyttään tuota pokkarikameraa. Ostin sen siksi, että se olisi aina matkassa, mutta silti se on turhan vähällä käytöllä. Saisi tänne blogillekkin jotain kuvatusta ettei vain ole tätä tekstijaarittelua.

Soi: Laitan juuri soimaan Focuksen Ship Of Memories levyn, sillä uskon sen olevan timanttia.