Työkaverillani, joka sattuu olemaan musisoijja/laulaja, oli työhuoneessaan aika hauska esine.
 |
| Tällainen kitara nimittäin! Hauska kyhäelmä. En tosin tiedä, että soiko tuo. Kävin omin päin siellä äänityskopissa ja kitaran omistaja oli jo lähtenyt viikonlopun viettoon. |
 |
| Hauskana koristeena kitaran alaosassa oli vanha objektiivi. |
 |
| Kaikukotelo oli tehty filmikelan kotelosta, kuinkas muuten. |
Tulipa vain tuosta kitarasta mieleen, kun aamulla matkason töihin ja katsastin bussin ikkunassa vaihtuvaa maisemaa. Ilma oli jotenkin jännä. Oli hämärää, mutta silti valoisaa. Vaikea selittää mutta oli tosi kivan näköistä, en tajunnut ottaa kuvaa kun olin "in the zone". Mp3 soittimeni osasi juuri tuona hetkenä arpoa korviani hellimään Kingston Wallin tuotantoa joka sopi ajankohtaan mitä parhaiten. Ei ole vielä nuin tunnelmallista työmatkaa ollutkaan. Jostain syystä aamulla aloin miettimään Petri Wallia ja sitä, että mitä musiikkimaailma ja maailma yleensä hänessä menetti. Petristä nähdyn videomateriaalin perusteella voi helposti päätellä ainakin pari asiaa: 1: Mies oli nero. 2: Petristä on minulle jäänyt myös erittäin positiivinen ja iloinen kuva. Petrin kuolemastakin on monet kertoneet omat versionsa ja syitä on haettu ties mistä. Itselleni tällä ei ole niin väliä, kaikkea ei tarvitse tietää. Petri on varmaan ainoa joka tiesi todellisen syyn ottaa se viimeinen askel ja tiputtautua kuolemaan kuolemaan.
En ole mitenkään supermusiikillinen enkä osaa puhua musiikista hienosti saati arvostella sitä mitenkään kattavasti. Tiedän vain mistä itse pidän ja osaan löytää itselleni sopivia tunnelmia monenlaisesta musiikista (en kuitenkaan otsikkoni viittaavasta äänitteestä).
"I can't sing and I cant dance... But still I know how to clap my hands!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti