Tällä viikolla olen pääasiassa istunut editissä, mutta tiistaina toimin casting tilaisuudessa kuvaajana. Otin jokaisesta castingissa käyneestä ihmisistä video pätkän ja stillit. Ensin toki rakensin valotilanteen kuvauksia varten. Kävi kyllä hauskoja persoonia esiintymässä. Hyvittavinta oli ehkä kun eräs henkilö todisti taitonsa puhumalla kuin Aku Ankka.
Oli kyllä aivan hauska tehdä tuollaistakin. En ole ennen casting tilaisuutta ollutkaan kuvaamassa. Mahtavan monipuolisesti olen kyllä päässyt tekemään hommia tuolla töissä. Ei uskaltanut ennakkoon arvuutellakkaan tuollaisesta. Päivätkin menee todella nopeasti.
Tässä pari räpsyä tiistailta.
Valo valmis.
Ääni valmis.
Overhead standissa ruuvvit kiriällä.
Kuten myös manfrotton pikkujalustassa.
Kamera valmis.
Seiso tässä...
... ja katso kameraan. Älä jännitä.
Eilen editoin useaakin videota ja ehkä hassuinta oli Venäjänkieliseen videoon asetella Espanjankielisiä tekstityksiä. Vähän oli välillä vaikea arvuutela, että mistä kohden lauseita oikein uskaltaa katkaista, mutta ihan muutamalla pienellä muutoksella video kelpasi asiakkaalle.
Eilen päätettiin kultsin kanssa käydä leffassa ja kaikista ennakkovaroituksista huolimatta ajattelimme antaa mahdollisuus Hunger Games elokuvalle. Ohessa muutama kuva ilmaisemaan päällimmäisiä tuntoja mitä elokuvasta jäi.
"Hei! Minähän voisin kuvata tämän! Jookosta!"
"Ja minä editoin sen! Mikä on editointi?"
Ja sitten teatterissa.
Oli kyllä ihan uskomatonta kuraa. Leffan idea oli ihan hyvä (ylläri kun varastettu Japanista), mutta toteutus kyllä oli rankasti katsojaa aliarvioiva. Toki siihen varmasti vaikuttaa, että tuo pohjautui nuortenkirjaan ja en varmastikaan kuulunut kohdeyleisöön. Yksikään juonenkäänne ei tullut yllätyksenä vaikken kirjaa ole ikinä edes nähnyt. Kaikki oli niin ennalta-arvattavaa ja pliisua. Woody Harrelson oli tämänkin elokuvan suola, mutta oli kyllä kokki ehkä liian vähän käyttänyt tätä elementtiä tässä. Tahdon elokuvan jossa voin elää mukana ja kannustaa sankaria. Tahdon olla onnellinen sankarin onnesta tai pelätä hänen henkensä puolesta. Missään vaiheessa ei päässyt elokuvan hahmojen mukaan kunnolla.
Yksi iso tekijä tämän elokuvan kusemisen kannalta oli sen tekninen toteutus. Kuvaus, valaisu ja leikkaus oli kautta elokuvan suhteellisen hirveää. Muutamissa kohdissa se ei häirinnyt ollenkaan mutta kuitenkin lähes koko ajan. Ja ei se tekninen suoritus monissa elokuvissa välttämättä edes häiritse kun juoni pelaa, mutta jostain syystä tuossa leffassa se oli kuin olisi märällä rätillä pieksetty vasten kasvoja.
Kuvakulmat ja niiden väliset leikkaukset töksähtelivät todella pahasti ja monessa kohdassa suojaviiva ylitettiin niin raakasti, ettei se millään muotoa ollut perusteltua ja nuo virheet hyppivät läpi elokuvan silmille.
Tuohan todisti taas sen, että Japanilaiset osaa. Battle Royale on niin paljon parempi elokuva kuin Hunger Games. Siinä sai jännittää ja elää mukana. Tekninen toteutus ei häirinnyt eikä häikäissyt. Aina ei siis kannata kikkailla jos ei vain osaa.
Viereisessä salissa näytettiin uusinta Men in Black elokuvaa ja tuolta omasta salista ulos astuessani hetken jo toivoin, että kuvan kaveri olisi kyseisen laitteen kanssa minun eteeni astunut.
Viikonloppuna suuntaammekin tuohon Hailuotoon saareilemaan. Siellä on Bättre Folk musiikkifestivaalit joita menemme fiilistelemään. Eniten ehkä odotan Pertti Kurikan Nimipäivät nimistä punk-bändiä. Harmittaa etten ole vieläkään kerennyt käydä katsomassa Kovasikajuttu-dokumenttia joka kertoo tästä kyseisestä bändistä. Erittäin sympaattiselta bändiltä vaikuittaa ja uskoisin niin dokumentin kuin live-esiintymisenkin olevan timanttia.
Juhannus on mennyt kivan rennoissa merkeissä täällä Tyrnävällä.
Ollaan vain notkuttu auringossa ja syöty hyvin. Saunaankin pääsi ja
olutta sekäpä lonkeroa on tullut maistettua muutamia desejä. Örveltämään
ei jaksa alkaa eikä tekisi mielikään. Kivempi ottaa rennosti kun oli
suht rankka työviikkokin johtuen osaksi uniongelmista.
Kultsi lekottelee mattotelineessä.
Ollaan myös mussiikkia kuunneltu tuossa pihalla makoillessa. Huomasin
siinä nuottien ja lyriikoiden vastaanoton yhteydessä, että minusta on
tullut vieläpä entistä avoimempi musiikin suhteen ja kuuntelen sellaista
musiikkia mitä en ennen ole suostunut kuulemaankaan. Enemmän ja enemmän
minusta on tullut fiiliskuuntelija. Tottakai sitä ennenkin kuunteli
fiiliksen mukaan, mutta entistä enempi tuollaiseen on tullut siirryttyä.
Onneksi
on pidennetty viikonloppu eikä huomenna vielä ole työpäivä. Kiva viikko
kyllä tulossa, mutta unet ollu vähillä, niin kiva lepäillä vähän
pidempään.
Myönnän heti, etten ole mikään suuri vinyyliharrastaja ja ostin tuon soittimen siis ihan vasta. Levykokoelmakaan ei ole järin suuri vielä ja käsittää vain jotain reilut 20 lp:tä. En tosin ole koskaan ollut mikään cd-levyjenkään suurhamstraaja. Vain muutaman timanttisen bändin levyjä tullut ostettua ja muuten sitten kuunnellut musiikkia muilla tavoilla. Aina kuitenkin kuunnellut musiikkia suhteellisen paljon.
Oon ajatellut pitkään, että on turhaa hifistelyä ostaa vinyylisoitin. Kuitenkin jossain vaiheessa ajatus sellaisen soittimen hommaamisesta alkoi kutkuttaa tuolla takaraivossa ja viimeaikoina se kutina ei lähtenyt raapimallakaan. Piti siis kierrellä nettikauppoja ja sopivan soittimen löydyttyä sanoa myyjälle, että "Shut up and take my money!".
Enää en pidä tuota vinyylisoitinta niin turhana kapistuksena. Erittäin hypnoottista kuunnella ja myös katsella levyjä. Kiva katsoa kun levy pyörii ja joskus jopa vähän kohoilee ja laskee edes takas. Varmaan huonotkin levyt vain laittaisi soimaan ja katselisi menemään kuin maisemaa kesäöisen saimaan rannalla. Myös tuo rapina mikä vanhoista levyistä lähtee on oikeasti kiva eikä vain mukava asia todeta keskustelun lomassa. Käytännöllinen ja nopeahan tuo ei ole nykystandardeihin verrattuna, mutta kyllä sitä hyvää jaksaa odottaa. On myös kivaa asettaa se levy paikoilleen ja säätää neula oikeaan kohtaan.
Sieltä se kurkistelee.
Juhannuskin tulee. Taikoja ei ole tullut tehtyä eikä suunnitelmatkaan ole kovin suuria. Ei innosta mikään infernaalinen rellestyskään, joten lähdemme kultsin kanssa Tyrnävälle. Tarkoituksena grillailla ja saunoa. Toki muutama voimajuomakin, mutta ei varmaankaan niin humalahakuisesti juomahommien kimppuun, kuin mitä 80% (oma arvio) suomalaisista. Kissat kainaloon ja menoksi siis.
Nytten ku on muuttanut ja tekee mieli hommailla kaikkea uutta ja kivaa, niin sitä on tullut selattua läpi netin kaupat ja kirpparit. Ois kiva kaikkea siistiä elektroniikkaa ostella halvalla ihan vain, että ois jotain hauskoja laitteita kotona. Monesti vain saa huomata, että varsinkin vanhemmat ihmiset ei elektroniikkaa myydessä tajua sitä kuinka nopeasti elektroniikan hinta oikeasti laskee. Laitetaan ne käytetyt ja naarmuuntuneet laitteet myyntiin ja pyydetään siitä satasta, koska: "Ostin tämän 3 vuotta sitten ja maksoin itse 105€." Osaltaan voi tietenkin olla sekin syynä, että ei oikeasti tahdota siitä eroon, mutta jos nyt kuitenkin kokeilisi kepillä jäätä jos vaikka saisi melkein omat takaisin.
Eikä se taida muutenkaan olla tyhmä joka pyytää...
Soi: Pertti Kurikan Nimipäivät - Puhevika (pitäisi saada aikaiseksi käydä katsomassa se Kovasikajuttu elokuvissa.)
Ps: Kyllähän monilla tuotteilla se arvo oikeastikin säilyy, mutta ei elektroniikalla.
...siellä houmi on." Tavarat on uudessa kämpässä löytäneet paikkansa jo aika hyvin. Kiva kyllä ollut kulkea töissä kun on näin lähellä päässyt asumaan. Minulla menee noin 3 minuuttia kävellä töihin. Muutenkin täällä Oulussa asuminen on ollut huippua. Mieliala on paljon korkeammalla koska kaupunki tarjoaa virikkeitä ihan eri tapaan mitä Tornio.
Olkkari alkaa oleen lamppua vaille valmis. Leffajulistaita toki voisi laitella seinille enempi.
Kirjoitustahtia voisi taas vaihteeksi kiristää. Aina kun on taukoa hetki niin tuntuu vaikeammalta alkaa kirjoittamaan, mutta jospa se taas tästä. Asioita mistä kirjoittaa ainakin olisi ja posti tuonee niitä lähiaikoina lisää.
Tämä viikko on mennyt vähän huonosti töiden kannalta sillä olen nyt pari päivää kuumeillut. Eilen oli koko päivän jossain 38.5 paikkeilla lämpö, mutta iltaa kohden se vähän laski ja tänään on ollutkin kuumeetonta, mutta levännyt olen silti kun on vielä flunssainen olo. Huomenna toivon, että tauti on enää nokan tukkoisuuden asteella sillä tahdon mennä töihin ja siellä olisi aika lailla tekemistäkin tiedossa. Yhdet kuvaukset jo meni osaltani ohitse taudin takia enkä halua missata enää mitään.
