torstai 21. kesäkuuta 2012

Hypnoottista musiikinkuuntelua

Myönnän heti, etten ole mikään suuri vinyyliharrastaja ja ostin tuon soittimen siis ihan vasta. Levykokoelmakaan ei ole järin suuri vielä ja käsittää vain jotain reilut 20 lp:tä. En tosin ole koskaan ollut mikään cd-levyjenkään suurhamstraaja. Vain muutaman timanttisen bändin levyjä tullut ostettua ja muuten sitten kuunnellut musiikkia muilla tavoilla. Aina kuitenkin kuunnellut musiikkia suhteellisen paljon.

Oon ajatellut pitkään, että on turhaa hifistelyä ostaa vinyylisoitin. Kuitenkin jossain vaiheessa ajatus sellaisen soittimen hommaamisesta alkoi kutkuttaa tuolla takaraivossa ja viimeaikoina se kutina ei lähtenyt raapimallakaan. Piti siis kierrellä nettikauppoja ja sopivan soittimen löydyttyä sanoa myyjälle, että "Shut up and take my money!".

Enää en pidä tuota vinyylisoitinta niin turhana kapistuksena. Erittäin hypnoottista kuunnella ja myös katsella levyjä. Kiva katsoa kun levy pyörii ja joskus jopa vähän kohoilee ja laskee edes takas. Varmaan huonotkin levyt vain laittaisi soimaan ja katselisi menemään kuin maisemaa kesäöisen saimaan rannalla. Myös tuo rapina mikä vanhoista levyistä lähtee on oikeasti kiva eikä vain mukava asia todeta keskustelun lomassa. Käytännöllinen ja nopeahan tuo ei ole nykystandardeihin verrattuna, mutta kyllä sitä hyvää jaksaa odottaa. On myös kivaa asettaa se levy paikoilleen ja säätää neula oikeaan kohtaan.

Sieltä se kurkistelee.
Juhannuskin tulee. Taikoja ei ole tullut tehtyä eikä suunnitelmatkaan ole kovin suuria. Ei innosta mikään infernaalinen rellestyskään, joten lähdemme kultsin kanssa Tyrnävälle. Tarkoituksena grillailla ja saunoa. Toki muutama voimajuomakin, mutta ei varmaankaan niin humalahakuisesti juomahommien kimppuun, kuin mitä 80% (oma arvio) suomalaisista. Kissat kainaloon ja menoksi siis.

Soi: Nieminen & Litmanen +Paleface - Vaalirahakynytys

5 kommenttia:

ainoukonlintu kirjoitti...

Vinyylin soundi on ihan mahtava. CD ja varsinkaan MP3 ei millään yllä sille tasolle. Kappaleista kuulee uusia vivahteita, sellaisia mitä ei aikaisemmin ole kuullutkaan CD- tai MP3-versioissa. Ja mulla ainaki on sellasia artisteja, mitä en saata kuunnella muuten ku vinyyliltä. Hector on yksi niistä. Mulla on monta Hectorin vinyyliä, sillä niitä ku kuuntelee niin niissä on tunnelmaa, vaikken Hectorista mitenkään erityisemmin edes pidä. Mutta radiosta, tietokoneelta ja cd-soittimesta kuunneltuna en vain voi sietää. Pitää vaihtaa kanavaa, kappaletta tai sulkea koko masiina. Kuulostaa turhalta hifistelyltä, mutta noin se vaan on, tässä mun kokemukseni :)

Niko kirjoitti...

Hectoria en ole tuolla pyörittänyt, mutta kyllä monen levyn kohdalla tuo huomiosi on täysin paikkansa pitävä. Kiva hifistellä nuiden kanssa.

S. Kauppinen kirjoitti...

Mikä soitin tuo on?

S. Kauppinen kirjoitti...

Jaa no ei tarvinnut montaa minuuttia googlettaa, että löyty. Mistä ostit?

Niko kirjoitti...

Soundmasterihan tuo. Se oli joku ihme nettikauppa josta en ollut koskaan kuullutkaan. It-kierrätys tai joku. Ei ollut kovin luotettava firma mutta hinta oli puolta halvempi kuin muilla sivuilla. Ei kuitenkaan ollut käytetty laite vaikka tuosta firman nimestä voiski niin päätellä. Hidasta palvelua. Luvattiin 2 päivää toimitukseen kestki reippaat 2 viikkoa. Piti ite koko ajan kysellä, että mikä kestää kun ei mitään tapahtunut.