Hypnoottista musiikinkuuntelua

Myönnän heti, etten ole mikään suuri vinyyliharrastaja ja ostin tuon soittimen siis ihan vasta. Levykokoelmakaan ei ole järin suuri vielä ja käsittää vain jotain reilut 20 lp:tä. En tosin ole koskaan ollut mikään cd-levyjenkään suurhamstraaja. Vain muutaman timanttisen bändin levyjä tullut ostettua ja muuten sitten kuunnellut musiikkia muilla tavoilla. Aina kuitenkin kuunnellut musiikkia suhteellisen paljon.

Oon ajatellut pitkään, että on turhaa hifistelyä ostaa vinyylisoitin. Kuitenkin jossain vaiheessa ajatus sellaisen soittimen hommaamisesta alkoi kutkuttaa tuolla takaraivossa ja viimeaikoina se kutina ei lähtenyt raapimallakaan. Piti siis kierrellä nettikauppoja ja sopivan soittimen löydyttyä sanoa myyjälle, että "Shut up and take my money!".

Enää en pidä tuota vinyylisoitinta niin turhana kapistuksena. Erittäin hypnoottista kuunnella ja myös katsella levyjä. Kiva katsoa kun levy pyörii ja joskus jopa vähän kohoilee ja laskee edes takas. Varmaan huonotkin levyt vain laittaisi soimaan ja katselisi menemään kuin maisemaa kesäöisen saimaan rannalla. Myös tuo rapina mikä vanhoista levyistä lähtee on oikeasti kiva eikä vain mukava asia todeta keskustelun lomassa. Käytännöllinen ja nopeahan tuo ei ole nykystandardeihin verrattuna, mutta kyllä sitä hyvää jaksaa odottaa. On myös kivaa asettaa se levy paikoilleen ja säätää neula oikeaan kohtaan.

Sieltä se kurkistelee.

Juhannuskin tulee. Taikoja ei ole tullut tehtyä eikä suunnitelmatkaan ole kovin suuria. Ei innosta mikään infernaalinen rellestyskään, joten lähdemme kultsin kanssa Tyrnävälle. Tarkoituksena grillailla ja saunoa. Toki muutama voimajuomakin, mutta ei varmaankaan niin humalahakuisesti juomahommien kimppuun, kuin mitä 80% (oma arvio) suomalaisista. Kissat kainaloon ja menoksi siis.

Soi: Nieminen & Litmanen +Paleface - Vaalirahakynytys