Pittääpä nostella hattua

Nimittäin youtubesta löytyvälle EllinPaikka videoblogille. Pyry ja Soffi nimiset tyypit Vaasasta tekevät päivittäin videoita omista tekemisistään. Päivittäin. Ja niitä videoita on jo reilusti yli 300. Onhan nuita Viherahoja, Markorepairsseja, Djpateja ja muita, mutta näillä on paljon parempaa asiaa ja videot ovat myös laadultaan miellyttäviä.

Minusta on hienoa, että he jaksavat nuita videoita vääntää päivittäin, vaikka mitään suursuosiota eivät vielä olekaan saavuttaneet kansan keskuudessa. Ja kyllähän se vaatii pokkaakin tuolla tavalla kertoa lähes kaikesta mitä elämässä tapahtuu, ihan kaikkien kyetessä sitä seuraamaan. Minä ainakin löydän itseni kerran pari viikossa nuita videoita katselemasta. En katso kaikkia jaksoja mutta kuitenkin on kiva käydä välillä katsomassa, että mitä Pyrylle, Soffille ja heidän eläinkatraalleen kuuluu.

Kaverin kanssa koitettiin itse pitää silloin aikoinaan sarjakuvablogia ja oli suuret suunnitelmat, että päivittäin tulee uus sarjakuva ja jee siistiä ja huhhuh! Mutta eiköhän tuo kussut jo alle puolessa vuodessa ja pian se hiipui kokonaisuudessaan.

Eli hattu nousee!


Tuossapa uusin video heiltä.

Poika on tullut kotiin!

Anteeksi tuo keskimääräistä kuvottavampi otsikko. En viittaa tällä mihinkään hirveään renkutukseen, vaan tahdon juhlistaa iloista tapahtumaa.

Sain viimein hommattua itselleni Brisco County Jr dvd-boxin. Suomessa tuo tunnettaneen Veijari nimeltä Brisco nimellä paremmin. Tämä oli ehdottomasti yksi nuoruuteni lempisarjoja mitä televisiolla oli tarjota. Ja nyt, monien vuosien jälkeen, minä voin katsoa tuota milloin tahdon. Mahtavaa!

Ja sarjaa ei todellakaan huononna se fakta, että pääosaa näyttelee Bruce Campbell. Päinvastoin!

8 levyllistä ihanuutta.

Leffan pahis on jotenkin luihun ja pelottavan näköinen. Muistan nähneeni junnuna painajaisia joissa tämä naama illisteli menemään. Toivottavasti ei enää kuumottele samaan tapaan.

Ei tartte kahdesti käskeä!

Kaupassa astellessa iski pakottava tarve siirtää kalahyllyltä paketillinen muikkuja ostoskoriini. Sieltä se matkasi kauppakassissa kotiin ja pian muikut jo tirisivätkin pannulla suhteellisen iloisesti. Ja olihan tuo herkkua. Ei voita kyllä torilla muurikkapannulla paistettuja lajitovereitaan, mutta kelpasi kyllä.

Nam.

Huomenna lähdetään taas aikaisin aamulla Toholammelle kuvaamaan eräälle firmalle yritysvideota. Pitkähkö päivä tulee johtuen tuosta välimatkasta, mutta ihan kiva reissu varmasti kuten viimeviikkoinenkin. Illalla sitten kun Ouluunnutaan, niin käydään työporukan kanssa parilla oluella. Ensiviikolla lähdetään työkaverin kanssa melkein koko viikoksi ihan pohjoiseen norjaan kuvailemaan lohia ja niiden tutkimista. Reippaalta näytty kun katsottiin ajomatkan kestolle arvioksi 10-12 tuntia. Street viewillä katteltiin valmiiksi paikkaa johon mennään ja oli melko karut maisemat. Silti tosi siistiä päästä sinne. Kirjoittelen tuosta sitten enemmän kun päästään matkaan. Ja jos majapaikassamme on internet niin miksempä jo raportoisi tien päältä.

Soi: Dark Tranquillity - White Noise Black Silence

Jälkipuhe: Toivottavasti kukaan ei yhdistänyt otsikkoa ja sitä seuranneita paria riviä lapsen tuloon.

Mutka Tyrnävällä

Aamulla pätkähti päähän idea lähteä Tyrnävälle notkumaan yhden yön verran. Pääsee siis saunaan ja grillaamaan. Huomenna sitten siskon luokse bilettämään hänen lapsiensa synttäreitä. Zeppelinistä parit lahjat matkaan ja huomenna sitten synttäriherkkuja maistelemaan.

Kissat tuntuu tykkäävän olla täällä Tyrnävällä. Liekö syynä se, että tilaa temmeltää on enemmän.

Pootsi löysi lempipaikan uudesta nojatuolista.

Mahotonta vesisadetta ja liian vähäistä ukkosta täällä ollut sään puolesta. Toiveet kunnon ukkosesta kerkes nousta isolle tasolle kun muutaman kerran välähti ja jyrähti. Silti se kunnon ukkonen jäi pelkäksi haaveeksi.

Soi: Katsellaan How I Met Your Motheria

"Tahdon koettaa"

Nuin haasteli Seitsemässä veljeksessä Tuomas kun alkoi vanhimman veljen elikkä Juhanin kanssa kisailemaan. Itse tahdon myös koettaa, mutta en kuitenkaan toivottavasti samanlaisiin mittelöihin joudu kuin mitä edellä mainitut veljekset.

Tuli nimittäin hommattua, tyttöystäväni lomokameran innoittamana, filmikamera itsellekin. Löysin vuosimallia 1961 olevan länsisaksalaisen Voigländer Vitoret kameran sen omalla laukulla hyvään hintaan. Kamera sattui vieläpä olemaan käyttämätön. Kuntoa tarkastellessa voisi uskoa tuon väittämän todeksi. Pienta hapettumaa on muutamilla pinnoilla, mutta aivan loistavassa kunnossa tuo on kun ottaa iän huomioon, myös kotelo on hyvässä kunnossa. Kamera syö 35 millistä kinofilmiä ja yhteen rullaan mahtuu 36 otosta, eli suhteellisen tarkkaan saa miettiä kuvauskohteet kun tuo kuvien kehittäminen kuitenkin on suhteellisen tyyristä hommaa.

Tässä pari kuvaa tuosta hankinnastani.

Tykkään tuosta laukun ulkonäöstä. Helposti kehtaa kulkea tuo kaulassa.

Kamera on tuosa laukussa kiinni ruuvvilla, mutta sitä voi silti käyttää kun vain nostaa tuon luukun edestä auki. Kaikki hallinta namiskat on näkyvillä tuosta kotelosta huolimatta.

Tältä se näyttää edestä.

Sivusta.

Takanäkymä on vähän vaatimattomampi.

Pohjassa on pieni laskuri joka näyttää jäljellä olevien kuvien lukumäärän.

Linssissä on kolme säätöä jotka pitää kuvaa ottaessa laittaa kohdilleen. Aukko, suljinaika ja tarkennus. Simppeliä hommaa kun on järjestelmäkameralla kuvaillut. Filmi sitten määrää isoluvun eli filmin valoherkkyyden ja säädöt sitten sen mukaan.

Tämä minun kamera on tuosta Vitoretista ihan perusmalli ja tässä ei ole mitään hienouksia mitä joissain toisissa malleissa on. Joissain malleissa on esimerkiksi sisäänrakennettu salama ja tuossa filmin kelausnupissa semmoinen "urakkanuppi". Tähänkin saa kyllä salaman liitettyä ja joskus varmaan sellaisen hommaankin jos tästä nyt vähänkään enemmän innostun. Olen kuitenkin mielissäni tästä kamerasta ja tykkään tästä ulkonäöstäkin. Ensimmäinen filmi on ihan puhtaasti harjoittelua varten ja koetan tarkkaan muistaa kuvaustilanteet jotta lopputuloksen nähdessäni tiedän heti, että missä meni vikaan jos kuvassa on jotain pielessä.

Soi: Wigwam - Bless Your Lucky Stars

Jälkipuhe: Kotiutin vasta itselleni tuon Wigwamin Nuclear Nightclub vinyylin ja on melkosen tiukkaa settiä. Huhhuh.

Terveisiä Toholammilta!

Pitkä päivä kuvauksissa takana. Aikainen aamu ja kehnosti nukuttu yö tekee kepposia. Näin telkkarissa kun Michael Caine sanoo Christian Balelle: "You're not Batman anymore.". Ja siitäkös riemastuin. Toki mielialaa laski se, että tajusin tilanteessa, että hahmot olivat Alfred ja Bruce Wayne eikä Caine ja Bale. Ehkä vielä joskus tehdään katsottavia Batmaneita, sitten kun Bale ja Nolan (ohjaaja) tiputetaan tuoleiltaan. Ja eikös nuita kolme pitänyt tehdäkin tuolla sakilla. Onneksi.

Soi: Dragons Denin tunnari.

Hauskaa lauvvantaita kaikille

Pari edellistä viikkoa töissä on ollut suhteellisen rankkoja jostain syystä. Siihen vielä lisäksi se, että edelliset viikonloput on ollut koko aika jotain menoa, niin alkoi olla väsynyttä menoa. Tämä viikonloppu onkin pyhitetty levolle ja ihan vain kotona hengaamiselle.

Ensiviikolla töissä on ainakin parit kuvaukset ja sitten jälkityöt heti perään. Toiset kuvaukset on toholammilla jossa ollaan yksi yö ja kuvataan pari täyttä päivää. Kiva viikko siis tiedossa.

Oulussa on ollut ihan älyttömän kuuma viikonloppu. Tosi läkähdyttävä ilma ollut. En edes paljon missään ole käynyt mutta silti tuo kuumuus teki niistäkin reissuista rankkoja. Vaan ompahan kämpässä viimein jokaisessa huoneessa kattovalot ja ostimpa vinyyleitäkin muutamia uusia.

Hyvä setti viikonloppuun. (Risto tuossa vasemmalla).

Soi: Kauko Röyhkä ja Riku Mattila - Vanhan ajan filmissä

Parempi kansa

Tulipa pyörähdettyä Paremman Kansan festareilla Hailuodossa. Kyseessä siis ensimmäistä kertaa järjestetyt Bättre Folk 2012 festivaalit. Oli ihan mukava meno eikä lauantain sateetkaan ihan liikaa tunnelmasta syönyt. Bändejä oli sopivasti laidasta laitaan, ”jokaiselle jotakin” –mentaliteetilla. Toivottavasti ei tuosta nuo festivaalit kasva. Ei aina tartte tuhatpäistä yleisöä hyvää tunnelmaa luomaan. Hassulle se vain leirintäalue näytti kun ei telttoja kovinkaan monia siellä ollut, kun on vähän erilaiseen menoon tottunut.

Matkaan lähdettiin perjantaina täältä Oulusta. Ensin lyhyt ajomatka Oulunsaloon josta lautalla sitten Hailuotoon.

Perjantaina oli vielä hieno ilma.

Juuri lähdössä Oulunsalon rannasta liikkeelle.

Jottain kettinkiä.

Jokkaista kohtaa lautasta piti ihimetellä ja kuvata niinko kunnon turisti ainakin.

Siellä siintää Hailuoto.

Oli kyllä erittäin kiva tuo perjantainen auringonpaiste. Alkuun lupailtiin kovia vesisateita koko viikonlopulle, mutta onneksi edes yksi päivä saatiin sitten auringosta nauttia.

Otetaan ryyppy!

Huikka!

Kukaan ei mee nukkumaan, aamuun asti juodaan vaan.

Parhaat keikat vetivät kyllä Stig ja Pertti Kurikan Nimipäivät. Oli molemmilla ihan mahtava meno ja keikat vetivät mukaansa. Molempien keikkaa kuvaisi kyllä monia sanoja, muta yksi yhteinenkin löytyi: sympaattinen.

Pertti Kurikan Nimipäitä oli kyllä täyttä osaamista. Hiton hyvä ja hauska keikka.

Stig ja kiertuemanagerinsa riimittelemässä.

Ennen encorea piti käydä bäkkärillä kääntymässä.

Stig vetää huumorimusiikkia ja tekee pilaa jenkkiräpille ja näyttää amikselta ihan tarkoituksella, mutta oli vain kyllä erittäin fiksu tyyppi. Perjantai-iltana pitkälle sunnuntaiaamuun juopoittelin kyseisen herrasmiehen kanssa ja keskustelimme paljon muun muassa elokuvista. Jäi todella positiivinen kuva hänestä kyllä.

Kerroin mun parhaat vitsit.

Sitte posetettiin niinkuin puolijumalat.

Lauantaina illalla Pertti Kurikan Nimipäivien jälkeen lähdimme sitten kiireellä autoilemaan kohti lauttaa jonka luulimme olevan juuri lähtemäisillään takaisin mantereelle. Kyseessä oli siis illan/yön viimeinen lautta. Lauttahan ei lähtenyt lähellekään silloin kuin piti ja odoteltiinkin siinä rannassa tunnin verran, mutta pääsimme onneksi kyytiin, osa jonottajista ei nimittäin mahtunut kyytiin lainkaan.

Tulomatkalla olikin sitten hieman synkempi sää.

Soi: Stig - Laululeija