Uusivuosi ja mussiikkia

Vuosi vaihtui ja 2012:sesta jäi erittäin positiiviset tunnelmat. Ekaa kertaa koskaan pääsin tekemään sellaisia asioita mistä oikeasti pidän. Työrintamalla siis. Harjoittelun jälkeen sain paljon keikkaa siitä firmasta mitä olen pitänyt Oulun parhaana jo pitkään. Tulevaisuus onkin nyt itsestä kiinni ja saa nähdä miten vuosi lähtee käyntiin. Muutama keikka jo on tiedossa. Joskus tuli epäiltyä itseä, että vaikka koulussa pärjää ja pystyy tekemään, että mitä sitten kun se oikea testi tulee kohdalle. Riittääkö se oma osaaminen sitten oikeasti kuinka pitkälle. Ja olen kyllä niin positiivista palautetta saanut työstäni, että kallistun uskomaan siihen, että pystyn tällä alalla työskentelemään.

Mutta joo. En nyt viitsi enempiä paasata tuosta aiheesta. Voisinkin siis tässä vähän mainita uusimmista levyhankinnoistani.

Paras ensin. Tämän sain joululahjaksi kullaltani. Olenkin jo pitkään tätä levyä ollut ostamassa, mutta kun se tovi sitten loppui LevykauppaÄx:n hyllyistä niin se sitten jäi. Ennen joulua huomasin levyä kuitenkin saapuneen lisää ja olikin helppo esittää lahjatoive. Levyllä on mahtavia kappaleita ja Eddien ääntä kuuntelee mielellään. Mukaan tuli hienona bonuksena iso lehtiö jossa on upeita valokuvia joihin on lisätty kappaleiden sanat.

Harri Marstiolta ostin parikin levyä ja tämä Ilon Sekunnit oli niistä hieman kehnompi. Harrin upea ääni pelastaa tämän levyn koska kokonaisuus tässä ei ole ihan huippu. Ei nyt parilla ensikuuntelukerralla noussut mitään timantteja. Ei silti kehno ostos ja aikomuksena onkin hankkia kaikki levyt kyseiseltä artistilta.

Stip-tease oli Harrin kolmas levy ja se on erittäin hyvä. Aiemmin olen tänne maininnutkin siitä ensimmäisestä evystä joka totteli nimeä Marstio. Nämä kaksi ovat parempia kuin ilon sekunnit, mutta tämä on eheämpi kokonaisuus eikä biisien tyylit heittele niin paljoa, että se häiritsisi. Monesti kun tulee laitettua levy pyörimään ihan fiiliksen mukaan ja liika hajonta rikkoo tunnelmaa. Nimikkobiisi etenkin on hieno. Näitä kuunnellessa pitää kovasti harkita lähtevänsä Marstion duo keikalle huhtikuussa. Pitää ensin vähän ottaa selvää että soittelevatko he Marstion omaa tuotantoa vai jotain muuta. Niin ja sivuhuomiona mainittakoon, että ostin Pedros Heavy Gentlemenin levyb kirpputorilta jokin aika sitten koska siellä oli Harri Marstion Romany Violin kappale joka on ihan uskomattoman hieno!

Olen alkanut lämpenemään Palefacelle jo sen verran, että ostin herran levynkin. Suomalaiset räppärit ovat minusta yleensä melko vastenmielisiä musiikillisesti, mutta Palefacen musiikkia oikeasti jaksaa kuunnella. Tällä levyllä on esimerkiksi hieno kappale nimeltä "Miten historiaa luetaan.". Ostankin muuten monesti levyjä yhdenkin kappaleen takia. Mutta ei tämä levy ensikuuntelun jäljiltä tuon yhden kappaleen varaan jää. Palefacen kuuntelun olenkin aiemmin suorittanut YouTuben kautta.

Dire Straitsista olen pitänyt aina. Tuossa eräänä päivänä loniessani käytettyjen levyjen hyllyä oikein hämmästyin tämän levyn osuessa käteeni. Kuinka minulla ei ole vielä ainoatakaan levyä kyseiseltä orkesterilta? Ostinkin tämän maksi sinkun sen kummempia miettimättä koska Your latest trick on yksi suosikkikappaleitani tältä bändiltä. Pitääkin ostella lisää heidän levyjään kunhan seuraavan kerran levykauppaan eksyy.

Riston Sähköhäiriöön levy on toinen Riston vinyyli jonka hankin. Ensimmäinen kantoi nimeä Risto. Sekin tuli yksivärisen kannen kanssa. Se oli valkoinen. Tämä on hienon pinkki. Riston musiikki toimii parhaiten livenä ja keikalla on tullut onnekseni käytyä useamman kerran. Mutta kyllä tätä kuuntelee levyltäkin. Ja mielellään kuunteleekin! Mahtavia kappaleita ja hienoja lyriikoita. Tämän levyn helmiä minulle ovat: Putoan kaivossa ja Elävä ihmisjumala. (heti kun kirjoitin nuo kaksi kappaletta teki mieleni kirjoittaa heti perään levyn loputkin kappaleet).

Vesa-Matti Loiri on hieno mies. Hänen tulkintaansa on ilo kuunnella ja minusta on piristävää kuunnella välillä näitä kappaleita joita hän on nuorempana äänitellyt. Tällä levyllä kappaleet ovat Reino Helismaan sanoittamia iskelmiä. Reppu ja reissumies on niin hieno kappale ja varsinkin tämän levyn versiona, että väkisin tulee hyvälle mielelle. Ehdottoman hyvä ostos.

Joo-o. Pitääkin koettaa keksiä jotain oikeaakin asiaa välillä tänne eikä vain käydä välillä jotain sekalaista rustailemassa.

Soi: Harri Marstio - Romany Violin

Kuunnelkaahan tekin

Tiistaille pieni random fakta

Kun pelaan kännykällä Angry Birdsiä, niin aina kun pääsen kentän läpi näytän sormilla ilmassa ennen pisteiden ilmestymistä, että kuinka monta tähteä oletan saavani.

Soi: Harri Marstio pyörii levysoittimessa.

Jenkit...

Ärsyttää miten avutonta sakkia ne on. Joka paikkaan pitää iskeä varoituksia etteivät nämä järjen jättiläiset vain tappaisi itseään. Harmillisesti tämä tapa leviää myös muun maan tuotteisiin. Tosin niitä rahdataan paljon nimenomaan tuonne jenkkeihin. Kohtasin itse tällaisen turhan varoituksen kun ostin työkaluvyölleni vihdoin Led Lenser taskulampun. Tuo on valmistettu saksassa ja voisi toivoa, että siellä ei tälläiseen typeryyteen tarvisi sekaantua.

Ei saa selvää tuosta tekstistä kuvassa mutta siinä seisoo "Not for climbing."

Siis mitä helvettiä. Tuo klipsi on tosi pieni ja sitä kädessä pidellessään sen huomaa todella heikoksi. Tarpeeksi kestävä tuohon taskulampun pakkauksen kannattelemiseen, mutta ei todellakaan ihmisen painoa kannattelemaan. Jos tuota joku 2 kilometrin korkeudessa aikoo käyttää turvaamaan oman etenemisensä vuoren rinteellä, niin minun puolesta saa syöksyäkin sinne pudotukseen.

Mutta onko se sitten vain nerokasta haastaa kaikki oikeuteen kaikesta mahdollisesta ja koettaa saada järjettömiä summia rahaa? En minä enää edes tiedä.

Helvetin jenkit.

Tuhkarannalla

En muista jotta mainitsinko täällä blogilla jokin aika sitten eräästä musiikkivideosta joka kuvattiin. Eräänä "aamuna" herättiin kello 2.30 ja lähdettiin rannalle kuvailemaan. Koko kuvauksissa ei mennyt kuin muutama tunti koska tarvitsimme vain juuri auringon nousun hetken. Kuvasimme vain tuona yhtenä aamuna sillä tämä oli ilmaisprojekti eikä ihan järjettömän suuria panostuksia tehty. Tottakai kuvasimme kuitenkin niin hyvin kuin mahdollista. Auringon nopea nousu tuotti hieman ongelmia, mutta saimme ohjaaja/käsikirjoittajaa miellyttävää materiaalia. Video tehtii bändille sillä heidät oli valittu eräälle dvd:lle joka esittelee alueen musiikkia tuosta musiikkityylistä. Heillä ei ollut aiempaa musiikkivideota ja video siis piti saada tuolle levylle. Tänään se julkaistiin (virallisesti) netissä.

Tässäpä tämä kyseinen video.

Tulta!

Toissa viikolla kävin nakkaamassa taas keikkaa tuonne firmaan jossa sijaitsin koko työharjoittelujaksoni ajan. Kuvattiin eräälle Rovaniemeläiselle yritykselle pari mainosta jotka tulivat ihan valtakunnalliseen levitykseen. Suurin osa tuolla tehtävistä projekteista on tälle omalle alueelle tai tuonne enemmän pohjoiseen, toki välillä myös valtakunnalliseen jakeluun. Tuo sattui olemaan itselle nyt ensimmäinen joka näkyy siis ihan kautta Suomen. Minulle soitettiin muutamaa päivää ennen kuvauksia, että kuvaaja tahtoo minut assarikseen ja tekemään valoja, suostuin heti.

Kuvauksissa oli tosi hauskaa. Studioon oli rakennettu vakuuttavat lavasteet ja näyttelijät näyttivät vaatetusta ja maskeerausta myöden hyvälle. Valojen rakentaminen oli hauskaa koska lavasteet olivat niin hienot. Kuvausten aikana vielä aiemmin rakenteleman valon kaveriksi tein liekkiefektiä. Tarkoituksena oli siis luoda nuotion kajo näyttelijöiden kasvoille ja lavasteisiin. Onnistuin tuossakin mielestäni oikein hyvin.

Teimme kuvausten alussa sellaisen päätöksen, että emme imitoi alkuperäistä aivan täysin, vaan teemme hieman elokuvallisemman valon. Kameran liike ja kuvaus oli sitten tyylille uskollista.
Mitä me siis matkimme?

Tässäpä nämä mainokset:






Mielestäni olivat oikein onnistuneita mainoksia ja hyvän näköisiä myös. Ovat siis Suomen Selviytyjien virallinen yhteistyökumppani.

Viimeviikolla olen myös ollut friikkuna töissä joka päivä. Edittikopin penkkiä olen saanut kuluttaa ahkerasti. Tuon penkin kuluttamisen olen tehnyt kuitenkin oikein mielellään sillä pidän editoimisesta lähes yhtä paljon kuin kuvauksista itsessään. Edittihommat jatkuvat myös ensiviikolla. Olen editoinut niin mainoksia kuin nettivideoitakin.

Soi: Marilyn Manson - Doll-Dagga Buzz-Buzz Ziggety-Zag
Kokeilin pitkästä aikaa kuunnella Mansonia. Ja tuo biisin nimi on hauska sanoa ääneen. Buzz buzz!

Saatuja ja hankittuja

Muutaman tuotteen olen tässä lähiaikoina saanut ja hankkinut ja samapa ne on täälläkin jakaa.

Ensinnä mainittakoon ennenaikaisena synttärilajana kultislta saatu Luupäät "boxi". Sain siis yhteen pakettiin nivottuna Luupäät sarjakuvan kaikki kolme trilogiaa eli 9 osaa. Olen aikoinani hehkuttanut kuinka olen kirjastosta lainaillut nuita suomenkielisiä versioita ja pitänyt niistä todella paljon. Nyt sain vihdoin englanniksi kirjoitetun elikä alkuperäisellä kielellä olevan version. Englanniksi tuo on siis Bone.

Reilut 1300 sivua tarinaa ja taidetta.

Tämän teoksen on käsikirjoittanut ja piirtänyt Jeff Smith joka on saanut kyseisestä hengentuotoksestaan useita palkintoja, eikä syyttä. Sarjakuva on tähänasti lukemistani sarjakuvista ehdottomasti paras tarinaltaan ja piirroksiltaan. Tarinaan uppoutuu ja tarinan lisäksi piirretyt taidokkaat kuvat alkavat mielikuvituksen voimasta liikkumaan.

Leppo, Tahvo ja Auvo (Fone Bone, Phoney Bone ja Smiley Bone). Suomeksi nuo nimet vienevät voiton. Hieman sympaattisempia ehkäpä. Kuvassa kuitenkin sarjakuvan kolme päähenkilöä.

Sarjakuvassa on minusta hienoa kuinka se on piirretty. Päähenkilöt ja hyvikset ovat kaikki piirretty siten, että ne ovat lempeän näköisiä ja heistä on helppo pitää. Pahikset ovat sitten selkeästi pahiksia jo ulkonäöltään. Maisemat ovat kauttaaltaan vaikuttavia ja vuoden ajat on hienosti ilmaistu kuvissa.

Pahikset erottaa pahiksiksi selkeästi. Nappisilmät eivät hämää. Kuvassa pari Rottaoliota (Rat Creatures).

Tuon englanninkielisen lukemisen olen saanut vasta alkuun ja ensimmäisen osan yhdeksästä olen lukenut. Tuo alkuperäinen kieli on vakuuttavaa ja hahmot puhuvat ikäänkuin murteella mikä on minusta miellyttävää. Tuo nuiden hahmojen persoonaa enemmän esille kuin jos he puhuisivat kirjakieltä. Tuo "murre" ei kuitenkaan ole vaikealukuisempaa kuin normaali tekstikään, joten se on todellakin vain plussaa.

Suosittelen ehdottoman lämpimästi sarjakuvien ystäville.

Toisen mainitsemisen arvoisen (?) sarjakuvan sain postista kaveriltani. Hän on sarjakuvien suurkuluttaja ja keräilijä. Muistan joskus kertoneeni hänelle, että minulla oli nuorena joku Marvelin Kostajat lehti jonka välissä oli mainos jossa mainostettiin Batman vs Predator sarjakuvaa. Kerroin hänelle, että pikkupoikana se oli minusta vähintään kovin juttu mistä Tyrnävällä olin ikinä kuullut, mutta etten ikinä saanut tuota kyseistä lehteä. Nyt kuitenkin tuo kaverini soitti minulle joku viikko sitten Helsingistä ja totesi sattumalta löytäneensä tuon sarjakuvan eräästä divarista!

Juuri tuo kannen kuva oli siinä mainoksessa jota niin ihailin!

En ole vielä uskaltanut avatakaan tuota sarjakuvaa. Näin monen vuoden jälkeen pelottaa jos sitä pettyykin sisältöön. Otin sarjakuvan pois sen muovitaskusta kuvaa varten ettei kiiltelisi niin kovasti.

Sikoja säkin täydeltä

Kirppareilla ja divareissa on tullut lähiaikoina kierreltyä ja osteltua sikoja säkissä. Mukaan on tarttunut muunmuassa 6 kappaletta MAD lehtiä 1990-luvulta. Pahkasikoja olen lueskellut jonkinverran ja hieman saman tyylisiä nämä ovat myös, mutta enemmän näissä on kuitenkin sarjakuvia. Ihan hauskoilta ovat vaikuttaneet ja uskonkin, ettei tarvitse lehtikeräykseen ihan heti kantaa nuita.

Ihan hyvässä kunnossa olivat.

Gizmo kansi huvitti kovasti.

Säkkiin löytyi täytettä myös eräästä divarista jossa myyjän virkaa toimitti sympaattinen vanha mummo joka istuskeli pyörätuolissa. Hetken turisimme musiikista ja lävistyksistäni. Erittäin mukava mummo oli kyseessä.

Bronski Beat - Truthare Doubledare.

Bronski Beatin levy ei ainakaan vielä noussut suosikkien joukkoon. Ihan menevää musiikkia kuitenkin ja kestää useamman kuuntelun vaikken syntikkapopin suuri suosikki ole ikinä ollutkaan. Parempaa kuin monien baarien soittolistoilta löytyvä tavara. 

John Fogerty - Centerfield

John Fogertyn levy nyt ei niin suuri jokeriostos edelliseen verrattuna ollut koska aikoinaan on CCR:ää (Creedence Clearwater Revival) tullut kuunneltua. Kuitenkin soolotuotanto on jäänyt vähemmälle. Tältä levyltä löytyy muunmuassa Centerfield kappale jota on kehuttu yhdeksi Fogertyn soolouran parhaimmistoon kuuluvaksi kappaleeksi. Huippuja kappaleita levyllä on myös Rock And Roll Gilrs ja The Old Man Down the Road. Soinee jatkossakin ahkerasti.

Men Without Hats - Folk of The 80's (part 3)

Ostin tämän vinyylin puhtaasti levyn kannen takia. Se oli minusta hieno. Vaan hieno on sisältökin! Olipa mahtava yllätys, että summassa ostettu levy onkin hyvä. En ole bändiin ikinä törmännyt aiemmin mutta hienoa, että sattui kohdalle nyt. Juuri tuossa aiemmin mainitsin, etten lämpene syntikkapopille mutta tämä oli hieno levy. Bändi kategorisoidaan new wave ja syntikkapoppi osastoon. Mutta vaikka tuo syntikkapoppi jostakin syystä korvaan kalskahtaakin oudolle niin en ole kategorian takia ikinä bändejä pistänytkään järjestykseen vaan puhtaasti sen perusteella, että pidänkö siitä.

Ainiin. Tämän säkin hinnaksi tuli 3 €

Ostos jota ei täytynyt laittaa säkkiin.

Harri Marstio - Marstio

Kuulin Marstiolta pari kappaletta isäni soittamana. Vakuutti siltä kuulemalta. Miehellä on mahtava ääni ja sitä jaksaa ja haluaa kyllä kuunnella. Tämä on Marstion debyyttialbumi ja sen ehkä vähän huomaa. Jotenkin on kokonaisuus hakusessa tällä levyllä, mutta olen sen kyllä antanut anteeksi useamman kuuntelun jälkeen. Pitää kyllä hommata myöhäisempiäkin julkaisuja jotta pääsee tuosta äänestä nauttimaan useamman kappaleen voimin.

Sellaista settiä siis tullut saatua/hommattua. Itse olen kyllä hyvilläni näistä hankinnoista.

Soi: Men Without Hats - No Dancing

Laulusta lainattua:

 "And people try to tell me that my head is screwed on wrong
And I try to remind them that I've known it all along"

Kuumehuurut

Mennyt pari päivää kuumeillessa ja melkoista päänsärkyä potiessa. Tuli sitten kurvattua blogillankin pitkän tovin jälkeen. Ei kyllä jaksa nyt mitään viisasta kirjoitella. Lisäilen tähän vaikka pari erään illan hämärässä pikaisesta napattua kuvaa. Lähdin hakemaan kultsia juna-asemalta ja matkalla otin muutaman kuvan. Melkoista kohinaa nuissa kuvisa, koska pidin iso-arvoa korkealla kun ei jalustaakaan ole ja tahdoin suht tärähtämättömiä kuvia.

Jonkun lapsosen lapanen odottelee omistajaansa penkin selkänojalla.

Kiva matkata hyvässä seurassa.

Kiva bokeh tuli tähän. Mukava kun useampaa väriä sekaisin.

En ollut yksin yöjunaa vastassa.

Pikkukakkonen on loppunut jo aikaa sitten.

Illan viimeiset savut. Eivät omat kun en polta.

Soi: Kauko Röyhkä & Riku Mattila - Vanhan ajan filmissä

"Ja maailma on täynnä värejä
Ei oo pahoja eikä hyviä
Mutta sinunkin on elettävä, tässä uuden ajan filmissä"