lauantai 29. maaliskuuta 2008

Auf wiederhören

Meikä lähtee huomena aamulla saksaan. Olen valmistautunut pakkaamalla ja katsomalla erinäisiä videoita joissa lentokoneet kokevat onnettomuuksia. Muunmuassa eräs video missä laskeutuminen menee päin helvettiä ja lentokoneen siipi hipoo kiitorataa mutta kone pelastuu kuin ihmeen kaupalla.. Saman firman koneella itse lähden :D Masokismi on kivaa.

En kirjota enempää. Katotaan jos saksassa ois mahollista kertoo mite matka mennee. Olen Stuttgartissa varmaan niinkuin kala meressä. Miettien, että mitä makeanveden kala tekee suolaisessa meressä.

Soi: 65daysofstatic - Climbing on Roofs (the desperate edit)
Biisistä lainattua Whack, baka,bum,bum (ok, tää on instrumentaali)

maanantai 10. maaliskuuta 2008

Ai niin tämäkin oli täällä...

On taas kirjottelu tälle blogille jääny vähiin. Eräs täysin anonyymi blogi vienyt nyt enempi aikaa ku siellä ei tarvitse niin tarkkaan miettiä, että mitä kirjottelee ja mihin ottaa kantaa. Mutta kuitenkin. Elellään tässä maaliskuuta ja itseltäni koulu on tälle lukuvuotta periaatteessa ohitse. Enää pari pari palaveria koskien tulevaa saksanreissua jota odotan jo todella jännittyneenä.

Tylsäähän tämä toki on kun ei ole koulua ja ei saa aikaan keksittyä muutakaan tekemistä. Plus se, että opistolla on tosi huippu sakki niin siellä ihan mielellään nytkin hengailisin. Vaan menen nyt keskiviikkona opistolle ja olen siellä ainakin sunnuntaihin jonka jälkeen palaan taas pitämään huolta talosta koska täällä ei ole ketään. Ulkomailla ovat penteleet juopottelemassa :D

Vittu muuten, että vituttaa silleen oikeasti sissääpäi sulkeutuneet ihmiset ja juntit. Semmoset jotka eivät erilaisuutta hyväksy ja pitävät yhtä tiettyä elämäntyyliä ehdottomana ja ainoana oikeana. Täällä kotikunnallaki ku minunnäköne tyyppi kävelee nii se on vähän niinku musta mies eksyisi kkk tyyppien sekaan. Saa osakseen pitkiä tuijotuksia ja kaikki ihmettelee, että mikä hitto tuo on kun ei ole karjalan lippistä päässä. Vaan eipä siinä, hyvät naurut saa katellessa juntteja tuolla kylillä. Varsinki niitä nuorimpia ku ne koittaa olla niin jotenkin kovia. Ei meikä jaksa ressata sillä, että tuolla isin rattorilla ajavat ei oo ikinä käyny edes oulussa eivätkä näinollen tiedä, että kaikki ei ole samanlaisia juntteja kuin täällä. Voi tulla shokkina jos tälle kylälle joskus muuttaa homo (ehkä täällä on jo jossain kaapissa) tai musta mies.. Ei kyllä käy kateeksi jos joskus näin pääsee käymään. Vaan vittuako tuo mulle kuuluu :D En avaudu enää nuista.

Mietin täsä ykspäivä, että meikä o vähä niinku kameleontti. Pukeutumis tyyli(ttömyys) muuttuu koko ajan ja musiikkimaku elää ihan todella lujjaa. Koko ajan muuttuu kaikki paitsi ihimine kaiken alla.

Eräs ihminen ei oikein pidä tuosta murmeli bannerista niin mietinkin tässä, että tekisinkö tässä nyt kun aikaa on vieläkin törkeämmän :D

Soi: Kumikameli - Tuomittu Juntiksi
Lainaus biisistä: "Mieli teki kävellä ja säästää vähän luontoa, vaan pakottivat mopon selkään turpa kii ja kaasua! Kortin sai ja perinnöksi enon vanhan corollan. Stereot ja karvanopat, ralliviivat kupeessa."

perjantai 28. joulukuuta 2007

"Elämä kuin torakka on...

... se joskus hauska on nurin laittaa." Niin. Joulu tuli ja meni ja se oli taas sitä perus juttua. Kauhea ressi oli ja hermot kireällä vain, että perheellä olisi yhtenä iltana vuodessa mahdollisimman hauskaa yhdessä, vaikka sen pitäisi olla itseisarvo eikä jotain mitä voi kokea vain kerran vuodessa. En siis sano, ettei meillä olisi useammin hauskaa yhdessa vaan silleen yleisemmin katsasteltuna asia on näin. Jouluna on myös itselläni semmonen homma, että hermostun hyvin herkästi pienistäkin asioista. Osaan pitää useimmiten turhautumiseni piilossa mutta joskus ärähdän.

Uusivuosi on tulossa taas kauhealla tohinalla ja se yllättää kuten aina. MITÄ HELVETTIÄ _MINÄ_ TEEN UUTENAVUOTENA? On taas muutamia vaihtoehtoja ja kun sitä haluaisi mahdollisimman paljon porukkaa nähdä uutenavuotena. Kaikkein mieluiten viettäisin uuttavuotta Antin porukoiden kämpillä joka ilmeisesti on tyhjillään. Silloin vain olisi se, että jäisi eräs (tai parikin) henkilö näkemättä kaupungilla.
Teen myös melkoisen takinkäännön hetkeksi. Olen nyt ollut juomatta hieman yli 4 kuukautta mutta uutenavuotena aion juoda hieman. Sitten taas aion olla ilman pitemmän aikaa. Rahat ku ei mene viinaan niin on ollut varaa syödä kunnolla ja ostella leffoja ja kaikkea muuta mukavaa. Baareissa en ainakaan tule juomaan varmaan juuri koskaan (ellen rikastu). Nuorena sitä saattoi baariin lyödä rahaa ihan tuhottomia määriä vaan kyllähän sen tajuaa, ettei siinä ole järkeä.

Koulu aiheuttaa tässä lievää stressiä kesken loman. En jaksa nyt selitellä mutta selviän tästä kyllä. Stressaa vaan.

Soi ja raikaa: Leevi and the Leavings - Toiveunta
Laulusta lainattua: "Liikaa, olisiko liikaa. Kaikki ei vähempää."

Moro!

perjantai 7. joulukuuta 2007

"Ding dong"

joulunkellot soivat radiossa.
"Ding dong, ding dong", ja vahingossa
Melkein muistaa, että autuaampi
Antaa kuin ottaa on.

Nuin lauleleepi Leevi and The Leavings ja tuon saattelemana onkin oivallista toivotella kaikille hyvää joulunodotusta. Itsellä olisi vielä ensiviikolla edessä pari tuntia koulua. Nämä parit tunnit ottavat paikkansa aikajanalla tiistaina jonka jälkeen olen vapaa painumaan joulunalusajan masentavaan ikeeseen. Hirveä ressi ja kiirus jottai olisi yhtenä iltana perheen kanssa mahdollisimman lämminhenkinen ja hauska tapahtuma. Toki on kivaa jos kaikki menee nappiin (voisin melkein koettaa aloittaa uuden sanonnan "kaikki meni nappulaan" tai vaikka "kaikki meni ihan vetoketjuun... Tuskin alan saatana.).

Huomenna menen kaupungille pörräilemään ja tekemään ensimmäisen scouttausreissun lahjarintamalle. "Behind enemy lines". Meikä vihhaa semmosta ylenpalttista ryysistä mihin todennäköseti huomenna taas ajaudun. Eihän koskessakaan ole mukavaa uida, mieluummin tyynessä ja leudossa vedessä. Jospa ei silti vastavirtaan tartte uida ja selviän huomenna hengissä. Voisin helliä itseäni ostamalla muutaman leffan.

Koetan muuten päästä irstaiden pesulamummojen kurttuiseen joukkoon hetkeksi ennen joulua. Sieltä saamilla rahoilla olisi tarkoitus rahoittaa tatuointi (tai pari). Kuvat alkaa olla valmiina. Tarvitsen vielä vähän taiteilijan apua toisen kuvan viimeistelyssä. Mää pelekään neuloja ja jo korviksen laittaminen sai mut miltei itkemään niin odotan mielenkiinnolla sitä tatuointioperaatiota.

Mää en keksi muuta sanottavvaa oikee ku täsä samala pellailen pokeria ja kuuntelen muzakia.

Soi ja raikaa: Turmion Kätilöt - Pimeyden Morsian (en ole fani mutta näillä on pari hauskaa biisiä)
Laulusta lainattua:
Syksyllä pimeys henkiin herää,
mörököllit kärpässieniä kerää.
Ne istuttaa niitä pensaisiin ja puihin,
sieltä ne joutuvat lasten suhin.

perjantai 16. marraskuuta 2007

"We are number one.

All others are number two, or lower." Niimpä niin. Melekoisen leppoisaa tämä koulunkäynti, pakko myöntää. Kuluvalla viikolla olen käynyt koulussa kerran, ruokailemassa. Ei vain ole kursseja tällähetkellä johtuen ensimmäisen vuoden saavutuksista. Ja millekkä se ensiviikko näyttääkään? Katsotaampas... (muka yllättyneenä) Ohhoh, tyhjää täynnähän tuo on, kuinkas muuten. Toki on kivaa ku ei tarvi koulusa käydä ja sain tälleviikolle syysloman ikäänkuin "takautuvana" vaan kyllä siinä tulee tekemisen puutekin kohtaloksi. Myönnän nyt kuitenkin.. On mulla yks tunti koulua ensiviikolla, hurjaa moinen.

Talavi tuli sitte tännekkin. Teiden tämänhetkisestä tilasta voisi melkein suorraan verrannollistaa, että kuolema on lähellä, senverran on liukasta ajella tuolla nuilla mun "sisäänajetuilla" kitkoilla. Liikkeelle lähteminen on turhautuneisuuden multihuipentuma koska renkaat sutivat tyhjää ikäänkuin tajuamatta, että siihen jäähän olisi hyvä saada jonkinlainen ote ja tehda esteetön eteneminen mahdolliseks. Vaan ei niin ei, suditaan sitten. Vaan miten ne mutkat? Niitähän on suomenkin teille siunattu useampia, toinen toistaan liukkaampia. Haapavesi-Pulkkila väli pahimpina päivinä talvella tietää minulle varmaa kuolemaa. Vaan eihän se huono keli välttämättä osu kohtalle edes. Eihän venäläisessäkään ruletissa aina henki mene.

En aio kirjoitta koulujutuista tähän, rästissä on hommia ja paljon olen tehnyt. Muuta en sano..

Viikonloppuna olisi tarkoitus lähteä yhden ihanan kanssa käymään tämän siskon luona oulussa. Kuulemma pitää käydä myös syömässä kiinalaisessa friteerattuja banaaneita :D Kuulemma maailman parhaita, but I have my doubts. Leppoinen reissu toivottavasti tiedossa.

Meillä täällä kulkee pihalla joku rötöstelijä ja pahantahtoinen ihminen, liekkö ihan hulttio tapaus ja roskasakkia. Tarkoitus on valvoa suht pitkään ja jos rötöstelijä viimeöiseen tapaan tulee ulko-ovea ryskyttämään niin menen kysymään, että mistä kiikastaa.

Sellaista tälläkertaa. Over and out.

Soi ja raikaa: Ten Masked Men - Blue

Lainattua: "Leivon korppusäkki 3kg (2,97/kg) skorpor - 8.90 säkki."
Lanattu: Vanaha Halapa-Hallin mainos.

keskiviikko 7. marraskuuta 2007

"Hampaat kalisi...

...mutta kautta sielunvihollisen ne ei kalisseet mun suussa vaan vaunun lattialla." Hetkeen en ole kirjoittanut mutta pysyköön tapana nuo typerät ja mihinkään liittymättömät tekstin avvaukset ja otsikoinnit. Koulusa menee lujaa mutta maantiellä ei niinkään enää. Myin punaisen rakettini ja ostin japanin mersun tilalle. Parempi muutoin kaikin puolin muttei niin nopea.

Saksan reissu on nyt aikalailla täysin varma, pitäisi jaksaa vain erinäisiä lappusia kirjoitella ja täytellä, että se sitten varmasti konkretisoituisi se reissu. Vähän on meinannut nuo tehtävät jäähä toissijasiksi vaan ku myöhäsä palautan ja opettajalle hymyä väläytän niin olen selvinny. Kaikenlaista muutakin kivaa on koulun saralla tapahtunut. Nyt tulevana viikonloppuna ja ensiviikon alussa muunmuassa kuvailen dokumenttia eräästä kaveristani tuolla oulussa ja lähimaastossa.

Äsken oli mielessä kaikkea hienoa mistä olisin kirjoittanut vaan tässä koetin polttaa levyä ja se kusi niin iski semmonen raivo, että mieleen juolahti hetkittäisesti kaikki mahdolliset kirosanat ja tavat hajoittaa kannettavani joten ne kirjoitusideat katosivat jonnekkin. Leijuvat varmaan avaruudessa nanopartikkeleina ja tarrautuvat meteoreihin joissa elävät loisina tuhansia vuosia jonka jälkeen ne paiskautuvat maan ilmakehään ja palavat poroksi tai putoavat jonkun maaviljelijän pellolle josta sitten pikkukylän paikallislehti repii suuria otsikoita jotta kyläläisillä olisi shellin (maksettu mainos) baarissa muutakin juteltavaa kuin sää (mää ei jäänyt pois rasistisistä syistä vaan asiaankuulumattomuuden vuoksi).

Pihala sattaa lunta, aamulla saattaapi olla luikasta ajella autolla. Nastojahan minulla ei ole renkaissa, kitkarenkailla ajattelin koettaa näin aluksi, että josko selviäisin.

Huomenna muuten saattaapi olla taas viimeinen etappi minun elämäsä. Ellei stressinsietokyky ole parantunut. Meillä on taas kuvaushommia jossa olen tuottajana ja toivottavasti tälläkertaa ei ole niin uusavutonta porukkaa kuvausporukassa kuin viimeksi. Tuottajan roolissa mun vastuulla on koota porukka jolla PITÄISI olla valmiudet toimia itsenäisesti annetussa hommassa... Ja vitut :D Viimeksi oli ainakin ihan hirveää huomata, että luokkatoverit joilla taidot ovat lähtökohtaisesti samaa tasoa kuin itselläni joutuivat kyselemään yksinkertaisistakin asioista neuvoa, ja siis ihan kaikesta vielä. Ihan kuin olisi ollut esikoulussa. Tyyliin: "Hei, kun mun tehtävä on syödä nytten niin laitanko ruokaa suuhun vai miten." "Kyllä joo, laitat suuhun pureskelet tarpeeksi ja sitten nielaiset jonka jälkeen harjoitat toistoa. Lopulta ruoka loppuu ja voit lopettaa tekemisen.". Samaan tyyliin siis jokainen kyseli jokaisesta johdosta. Ai niin joo. Kuvattava kohde on Pete "se kasvoista kuollut aave" Seppälä, mennyt idolitähti. Pete puhuu meille hyvistä tavoista ja laulaa luikauttaa.

Alakopa masetaan tuo Pete. En kirjota tälläerää muuta, odotellaan sitä meteoria saapuvaksi.

Soi ja raikaa: E75 - We Know

Lainaus: "Näytät pelottavalta tytöltä"
Lainattu: Kommentti minusta

lauantai 22. syyskuuta 2007

Haavoittuneen, pienen miehen askeleet...

...ne kuljettaa vaikka ei jaksa. Niin kulettaa, läpi tämän tylsän viikonlopun. Hekumoin ajatuksella, että saisin ylhäässä yksinäisyydessä vietellä viikonloppuni täällä kotosalla vaan kaipaan kuitenki ihmisiä ympärille. Eilen oli hauskaa käyä piipahtamassa Jarin luona limingassa, katsottiin muunmuassa eräs hieno elokuva. Kinasteltiin myös säpinöistämme, joita Jarilla on enemmän.

Minä sitten lähden saksaan ensi maaliskuussa. Ilmeisesti menen sinne kolmeksi viikoksi kuvaamaan jotain saksalaista saippuasarjaa. Kuullostaa vähintään hauskalta.

Onneksi ei tarvi vielä huomenna mennä takaisin haapavedelle. Mennään koulun kanssa johonkin elokuva festareille maanantaina niin ajattelin hipsiä sinne täältä kotoa suoraa. Toivottavasti siellä on hyviä pätkiä jotka herättäisi jonkulaisia tunteita (jotain joka saisi toteamaan, että leffahan toimii).

Ilimat alakaa viilennee ja puut alakaa jo ollee meleko keltasia, eli ihan mahtavaa. Pihalle ko menee ja on semmonen viileä ilma niin sitä piristyy heti erilailla. Ja onhan se helvetin kaunista kun puut on keltasia. Syksy on mahtavaa aikaa, tekisi mieli vain samoilla tuolla ja imea itteensä inspiraatiota luonnosta ja tästä ilmasta.

Meni melkein jo liian imeläksi vetistelyksi tuo. Lopettelen tältäerää etten mittää yltiöpäistä paskaa kirjoita.

Soi ja raikaa: Soulstab - The Uuh Aah Dialog
En lainaile nytte mittää.