Tiistaille pieni random fakta

Kun pelaan kännykällä Angry Birdsiä, niin aina kun pääsen kentän läpi näytän sormilla ilmassa ennen pisteiden ilmestymistä, että kuinka monta tähteä oletan saavani.

Soi: Harri Marstio pyörii levysoittimessa.

Jenkit...

Ärsyttää miten avutonta sakkia ne on. Joka paikkaan pitää iskeä varoituksia etteivät nämä järjen jättiläiset vain tappaisi itseään. Harmillisesti tämä tapa leviää myös muun maan tuotteisiin. Tosin niitä rahdataan paljon nimenomaan tuonne jenkkeihin. Kohtasin itse tällaisen turhan varoituksen kun ostin työkaluvyölleni vihdoin Led Lenser taskulampun. Tuo on valmistettu saksassa ja voisi toivoa, että siellä ei tälläiseen typeryyteen tarvisi sekaantua.

Ei saa selvää tuosta tekstistä kuvassa mutta siinä seisoo "Not for climbing."

Siis mitä helvettiä. Tuo klipsi on tosi pieni ja sitä kädessä pidellessään sen huomaa todella heikoksi. Tarpeeksi kestävä tuohon taskulampun pakkauksen kannattelemiseen, mutta ei todellakaan ihmisen painoa kannattelemaan. Jos tuota joku 2 kilometrin korkeudessa aikoo käyttää turvaamaan oman etenemisensä vuoren rinteellä, niin minun puolesta saa syöksyäkin sinne pudotukseen.

Mutta onko se sitten vain nerokasta haastaa kaikki oikeuteen kaikesta mahdollisesta ja koettaa saada järjettömiä summia rahaa? En minä enää edes tiedä.

Helvetin jenkit.

Tuhkarannalla

En muista jotta mainitsinko täällä blogilla jokin aika sitten eräästä musiikkivideosta joka kuvattiin. Eräänä "aamuna" herättiin kello 2.30 ja lähdettiin rannalle kuvailemaan. Koko kuvauksissa ei mennyt kuin muutama tunti koska tarvitsimme vain juuri auringon nousun hetken. Kuvasimme vain tuona yhtenä aamuna sillä tämä oli ilmaisprojekti eikä ihan järjettömän suuria panostuksia tehty. Tottakai kuvasimme kuitenkin niin hyvin kuin mahdollista. Auringon nopea nousu tuotti hieman ongelmia, mutta saimme ohjaaja/käsikirjoittajaa miellyttävää materiaalia. Video tehtii bändille sillä heidät oli valittu eräälle dvd:lle joka esittelee alueen musiikkia tuosta musiikkityylistä. Heillä ei ollut aiempaa musiikkivideota ja video siis piti saada tuolle levylle. Tänään se julkaistiin (virallisesti) netissä.

Tässäpä tämä kyseinen video.

Tulta!

Toissa viikolla kävin nakkaamassa taas keikkaa tuonne firmaan jossa sijaitsin koko työharjoittelujaksoni ajan. Kuvattiin eräälle Rovaniemeläiselle yritykselle pari mainosta jotka tulivat ihan valtakunnalliseen levitykseen. Suurin osa tuolla tehtävistä projekteista on tälle omalle alueelle tai tuonne enemmän pohjoiseen, toki välillä myös valtakunnalliseen jakeluun. Tuo sattui olemaan itselle nyt ensimmäinen joka näkyy siis ihan kautta Suomen. Minulle soitettiin muutamaa päivää ennen kuvauksia, että kuvaaja tahtoo minut assarikseen ja tekemään valoja, suostuin heti.

Kuvauksissa oli tosi hauskaa. Studioon oli rakennettu vakuuttavat lavasteet ja näyttelijät näyttivät vaatetusta ja maskeerausta myöden hyvälle. Valojen rakentaminen oli hauskaa koska lavasteet olivat niin hienot. Kuvausten aikana vielä aiemmin rakenteleman valon kaveriksi tein liekkiefektiä. Tarkoituksena oli siis luoda nuotion kajo näyttelijöiden kasvoille ja lavasteisiin. Onnistuin tuossakin mielestäni oikein hyvin.

Teimme kuvausten alussa sellaisen päätöksen, että emme imitoi alkuperäistä aivan täysin, vaan teemme hieman elokuvallisemman valon. Kameran liike ja kuvaus oli sitten tyylille uskollista.
Mitä me siis matkimme?

Tässäpä nämä mainokset:






Mielestäni olivat oikein onnistuneita mainoksia ja hyvän näköisiä myös. Ovat siis Suomen Selviytyjien virallinen yhteistyökumppani.

Viimeviikolla olen myös ollut friikkuna töissä joka päivä. Edittikopin penkkiä olen saanut kuluttaa ahkerasti. Tuon penkin kuluttamisen olen tehnyt kuitenkin oikein mielellään sillä pidän editoimisesta lähes yhtä paljon kuin kuvauksista itsessään. Edittihommat jatkuvat myös ensiviikolla. Olen editoinut niin mainoksia kuin nettivideoitakin.

Soi: Marilyn Manson - Doll-Dagga Buzz-Buzz Ziggety-Zag
Kokeilin pitkästä aikaa kuunnella Mansonia. Ja tuo biisin nimi on hauska sanoa ääneen. Buzz buzz!

Saatuja ja hankittuja

Muutaman tuotteen olen tässä lähiaikoina saanut ja hankkinut ja samapa ne on täälläkin jakaa.

Ensinnä mainittakoon ennenaikaisena synttärilajana kultislta saatu Luupäät "boxi". Sain siis yhteen pakettiin nivottuna Luupäät sarjakuvan kaikki kolme trilogiaa eli 9 osaa. Olen aikoinani hehkuttanut kuinka olen kirjastosta lainaillut nuita suomenkielisiä versioita ja pitänyt niistä todella paljon. Nyt sain vihdoin englanniksi kirjoitetun elikä alkuperäisellä kielellä olevan version. Englanniksi tuo on siis Bone.

Reilut 1300 sivua tarinaa ja taidetta.

Tämän teoksen on käsikirjoittanut ja piirtänyt Jeff Smith joka on saanut kyseisestä hengentuotoksestaan useita palkintoja, eikä syyttä. Sarjakuva on tähänasti lukemistani sarjakuvista ehdottomasti paras tarinaltaan ja piirroksiltaan. Tarinaan uppoutuu ja tarinan lisäksi piirretyt taidokkaat kuvat alkavat mielikuvituksen voimasta liikkumaan.

Leppo, Tahvo ja Auvo (Fone Bone, Phoney Bone ja Smiley Bone). Suomeksi nuo nimet vienevät voiton. Hieman sympaattisempia ehkäpä. Kuvassa kuitenkin sarjakuvan kolme päähenkilöä.

Sarjakuvassa on minusta hienoa kuinka se on piirretty. Päähenkilöt ja hyvikset ovat kaikki piirretty siten, että ne ovat lempeän näköisiä ja heistä on helppo pitää. Pahikset ovat sitten selkeästi pahiksia jo ulkonäöltään. Maisemat ovat kauttaaltaan vaikuttavia ja vuoden ajat on hienosti ilmaistu kuvissa.

Pahikset erottaa pahiksiksi selkeästi. Nappisilmät eivät hämää. Kuvassa pari Rottaoliota (Rat Creatures).

Tuon englanninkielisen lukemisen olen saanut vasta alkuun ja ensimmäisen osan yhdeksästä olen lukenut. Tuo alkuperäinen kieli on vakuuttavaa ja hahmot puhuvat ikäänkuin murteella mikä on minusta miellyttävää. Tuo nuiden hahmojen persoonaa enemmän esille kuin jos he puhuisivat kirjakieltä. Tuo "murre" ei kuitenkaan ole vaikealukuisempaa kuin normaali tekstikään, joten se on todellakin vain plussaa.

Suosittelen ehdottoman lämpimästi sarjakuvien ystäville.

Toisen mainitsemisen arvoisen (?) sarjakuvan sain postista kaveriltani. Hän on sarjakuvien suurkuluttaja ja keräilijä. Muistan joskus kertoneeni hänelle, että minulla oli nuorena joku Marvelin Kostajat lehti jonka välissä oli mainos jossa mainostettiin Batman vs Predator sarjakuvaa. Kerroin hänelle, että pikkupoikana se oli minusta vähintään kovin juttu mistä Tyrnävällä olin ikinä kuullut, mutta etten ikinä saanut tuota kyseistä lehteä. Nyt kuitenkin tuo kaverini soitti minulle joku viikko sitten Helsingistä ja totesi sattumalta löytäneensä tuon sarjakuvan eräästä divarista!

Juuri tuo kannen kuva oli siinä mainoksessa jota niin ihailin!

En ole vielä uskaltanut avatakaan tuota sarjakuvaa. Näin monen vuoden jälkeen pelottaa jos sitä pettyykin sisältöön. Otin sarjakuvan pois sen muovitaskusta kuvaa varten ettei kiiltelisi niin kovasti.

Sikoja säkin täydeltä

Kirppareilla ja divareissa on tullut lähiaikoina kierreltyä ja osteltua sikoja säkissä. Mukaan on tarttunut muunmuassa 6 kappaletta MAD lehtiä 1990-luvulta. Pahkasikoja olen lueskellut jonkinverran ja hieman saman tyylisiä nämä ovat myös, mutta enemmän näissä on kuitenkin sarjakuvia. Ihan hauskoilta ovat vaikuttaneet ja uskonkin, ettei tarvitse lehtikeräykseen ihan heti kantaa nuita.

Ihan hyvässä kunnossa olivat.

Gizmo kansi huvitti kovasti.

Säkkiin löytyi täytettä myös eräästä divarista jossa myyjän virkaa toimitti sympaattinen vanha mummo joka istuskeli pyörätuolissa. Hetken turisimme musiikista ja lävistyksistäni. Erittäin mukava mummo oli kyseessä.

Bronski Beat - Truthare Doubledare.

Bronski Beatin levy ei ainakaan vielä noussut suosikkien joukkoon. Ihan menevää musiikkia kuitenkin ja kestää useamman kuuntelun vaikken syntikkapopin suuri suosikki ole ikinä ollutkaan. Parempaa kuin monien baarien soittolistoilta löytyvä tavara. 

John Fogerty - Centerfield

John Fogertyn levy nyt ei niin suuri jokeriostos edelliseen verrattuna ollut koska aikoinaan on CCR:ää (Creedence Clearwater Revival) tullut kuunneltua. Kuitenkin soolotuotanto on jäänyt vähemmälle. Tältä levyltä löytyy muunmuassa Centerfield kappale jota on kehuttu yhdeksi Fogertyn soolouran parhaimmistoon kuuluvaksi kappaleeksi. Huippuja kappaleita levyllä on myös Rock And Roll Gilrs ja The Old Man Down the Road. Soinee jatkossakin ahkerasti.

Men Without Hats - Folk of The 80's (part 3)

Ostin tämän vinyylin puhtaasti levyn kannen takia. Se oli minusta hieno. Vaan hieno on sisältökin! Olipa mahtava yllätys, että summassa ostettu levy onkin hyvä. En ole bändiin ikinä törmännyt aiemmin mutta hienoa, että sattui kohdalle nyt. Juuri tuossa aiemmin mainitsin, etten lämpene syntikkapopille mutta tämä oli hieno levy. Bändi kategorisoidaan new wave ja syntikkapoppi osastoon. Mutta vaikka tuo syntikkapoppi jostakin syystä korvaan kalskahtaakin oudolle niin en ole kategorian takia ikinä bändejä pistänytkään järjestykseen vaan puhtaasti sen perusteella, että pidänkö siitä.

Ainiin. Tämän säkin hinnaksi tuli 3 €

Ostos jota ei täytynyt laittaa säkkiin.

Harri Marstio - Marstio

Kuulin Marstiolta pari kappaletta isäni soittamana. Vakuutti siltä kuulemalta. Miehellä on mahtava ääni ja sitä jaksaa ja haluaa kyllä kuunnella. Tämä on Marstion debyyttialbumi ja sen ehkä vähän huomaa. Jotenkin on kokonaisuus hakusessa tällä levyllä, mutta olen sen kyllä antanut anteeksi useamman kuuntelun jälkeen. Pitää kyllä hommata myöhäisempiäkin julkaisuja jotta pääsee tuosta äänestä nauttimaan useamman kappaleen voimin.

Sellaista settiä siis tullut saatua/hommattua. Itse olen kyllä hyvilläni näistä hankinnoista.

Soi: Men Without Hats - No Dancing

Laulusta lainattua:

 "And people try to tell me that my head is screwed on wrong
And I try to remind them that I've known it all along"

Kuumehuurut

Mennyt pari päivää kuumeillessa ja melkoista päänsärkyä potiessa. Tuli sitten kurvattua blogillankin pitkän tovin jälkeen. Ei kyllä jaksa nyt mitään viisasta kirjoitella. Lisäilen tähän vaikka pari erään illan hämärässä pikaisesta napattua kuvaa. Lähdin hakemaan kultsia juna-asemalta ja matkalla otin muutaman kuvan. Melkoista kohinaa nuissa kuvisa, koska pidin iso-arvoa korkealla kun ei jalustaakaan ole ja tahdoin suht tärähtämättömiä kuvia.

Jonkun lapsosen lapanen odottelee omistajaansa penkin selkänojalla.

Kiva matkata hyvässä seurassa.

Kiva bokeh tuli tähän. Mukava kun useampaa väriä sekaisin.

En ollut yksin yöjunaa vastassa.

Pikkukakkonen on loppunut jo aikaa sitten.

Illan viimeiset savut. Eivät omat kun en polta.

Soi: Kauko Röyhkä & Riku Mattila - Vanhan ajan filmissä

"Ja maailma on täynnä värejä
Ei oo pahoja eikä hyviä
Mutta sinunkin on elettävä, tässä uuden ajan filmissä"

Syön lakritsia tätä kirjoittaessani

Jos joskus itsensä valtaisi tunne joka kertoisi tällaista: "Et ole ollenkaan vaarallinen, vaan täysin harmiton.". Ja jos silloin kokee sisässään tuon lauseen vastenmieliseksi, niin kannattaa mennä kuvaamaan mainosta lentokentälle. Tunsin tänään olevani yhteiskunnan vihollinen numero kaksi (varmasti on joku pahempi!). Ruumiintarkastus suoritettiin kolme kertaa ja joka kerralla koettelemus oli edellistä tukalampi. Kuvauskamppeet piti läpivalaista ja melkein jokaisen osan tarkoitus piti selittää erikseen, paitsi pyykkipoikien, sen tarkoituksen taisivat tietää. Paitsi eivät varmaan tietäneet, etten alkanut pyykkiä niillä kuivaamaan kuitenkaan. Onneksi kuitenkin saatiin kuvattua tarvitsemamme materiaalit ja päästiin paikasta uloskin ilman sisäisiä tutkimuksia tai ruumiillisia kidutuksia.

Ainolanpuistossa oli leppoisampaa kuvata. Sade lakkasi juuri meidän kuvaussession ajaksi ja oli kivan näköistä kun syksy oli jo alkanut värittää puiden lehtiä.

Tuolla polun pätkällä kuvailtiin.

Soi: Eddie Vedder - Guaranteed

Pohjoisen kuvausreissuilla työkaverini soitti minulle Eddie Vedderin Into The Wild -levyä ja tykästyin. Musiikki toimi hyvin siellä jylhissä maisemissa. Ilokseni huomasin, että toimiipa se täällä kaupungissakin.

ps: Ei minua vallannut tuon postauksen alun kaltainen tunne. Minun vain piti mennä kuvaamaan.

No nyt!

Johan tuosta on tarpeeksi aikaa kun on tänne hieroglyfejä viimeksi tullut nakeltua. Tässä muutaman kuvan avulla kertaan osan tapahtumista tämän ja edellisen postauksen välillä. Kuvat ei oo viksussa järjestyksessä enka jaksa kauheana säätää niiden kanssa.

Auton penkkiä on tullut kulutettua. Kuvausreissuja on tullut tehtyä ympäri niin etelään kuin pohjoiseen (lähinnä pohjoiseen). Kohteina muunmuassa Norja, Inari, Ivalo, Utsjoki, Rovaniemi ja Jämsä. Todella mukavia reissuja olleet kaikki ja aina ollut ensiluokkaista seuraa. Kuvanauhalle on tarttunut niin manoksia, yritysvideoita, livetaltiointeja kuin projekteista kertovia videoita. Kuvassa ollaan työkaverini kanssa matkalla kohti Pykeijaa.

Eräänä päivänä töistä kotiin kulkiessani huomasin, että syksy alkaa olla jo täällä.

Ollaan kuvattu studiossakin. Aina ei tartte reissata maailman ääriin saadakseen hyvää matskua.

Eräänä aamuna herätyskelloni soi kello 02.30. Saavuimme rannalle juuri ennen musiikkivideon kuvausten alkua.

Musiikkivideon kuvauksissa bändi sai paistatella nuotion loimussa meidän kuvatessa joka ilmansuunnasta.

Mielestäni bändin asut sopivat kivasti usvaisiin rantamaisemiin.

Ohjaaja antoi kaikkensa. Onneksi jäi vielä jäljellekin.

Olen maistanut myös pahinta kaljaa mitä olen koskaan maistanut. Sen toteamiseen riitti yksi hörppy. Toisen hörpyn otin vain siksi, etten ikinä unohtaisi sitä kuinka pahaa tuo olut oikein olikaan.

Pootsikin on vielä iskussa. Tässä Tyrnävällä loikoilemassa.

Mimikin osaa ottaa oikein lokoisasti vaikka kameran nokkaan kiinni iskikin.

Paljon muutakin on sattunut, mutta päällimmäisenä on mielessä se kuinka mahtavaa tuolla töissä oikein onkaan. Huippuja keikkoja, matkustamista ja hyvät työkaverit. Moni voi tuollaisesta vain haaveilla. Työharjoittelu loppuu pian ja saakin sitten jännittää, että onko vielä joskus työhommia tulossa. Lupailtu on ainakin keikkahommia ja se olisi mahtavaa.

Soi: Steve Jobs vs Bill Gates. Epic Rap Battles Of History Season 2

Pittääpä nostella hattua

Nimittäin youtubesta löytyvälle EllinPaikka videoblogille. Pyry ja Soffi nimiset tyypit Vaasasta tekevät päivittäin videoita omista tekemisistään. Päivittäin. Ja niitä videoita on jo reilusti yli 300. Onhan nuita Viherahoja, Markorepairsseja, Djpateja ja muita, mutta näillä on paljon parempaa asiaa ja videot ovat myös laadultaan miellyttäviä.

Minusta on hienoa, että he jaksavat nuita videoita vääntää päivittäin, vaikka mitään suursuosiota eivät vielä olekaan saavuttaneet kansan keskuudessa. Ja kyllähän se vaatii pokkaakin tuolla tavalla kertoa lähes kaikesta mitä elämässä tapahtuu, ihan kaikkien kyetessä sitä seuraamaan. Minä ainakin löydän itseni kerran pari viikossa nuita videoita katselemasta. En katso kaikkia jaksoja mutta kuitenkin on kiva käydä välillä katsomassa, että mitä Pyrylle, Soffille ja heidän eläinkatraalleen kuuluu.

Kaverin kanssa koitettiin itse pitää silloin aikoinaan sarjakuvablogia ja oli suuret suunnitelmat, että päivittäin tulee uus sarjakuva ja jee siistiä ja huhhuh! Mutta eiköhän tuo kussut jo alle puolessa vuodessa ja pian se hiipui kokonaisuudessaan.

Eli hattu nousee!


Tuossapa uusin video heiltä.

Poika on tullut kotiin!

Anteeksi tuo keskimääräistä kuvottavampi otsikko. En viittaa tällä mihinkään hirveään renkutukseen, vaan tahdon juhlistaa iloista tapahtumaa.

Sain viimein hommattua itselleni Brisco County Jr dvd-boxin. Suomessa tuo tunnettaneen Veijari nimeltä Brisco nimellä paremmin. Tämä oli ehdottomasti yksi nuoruuteni lempisarjoja mitä televisiolla oli tarjota. Ja nyt, monien vuosien jälkeen, minä voin katsoa tuota milloin tahdon. Mahtavaa!

Ja sarjaa ei todellakaan huononna se fakta, että pääosaa näyttelee Bruce Campbell. Päinvastoin!

8 levyllistä ihanuutta.

Leffan pahis on jotenkin luihun ja pelottavan näköinen. Muistan nähneeni junnuna painajaisia joissa tämä naama illisteli menemään. Toivottavasti ei enää kuumottele samaan tapaan.

Ei tartte kahdesti käskeä!

Kaupassa astellessa iski pakottava tarve siirtää kalahyllyltä paketillinen muikkuja ostoskoriini. Sieltä se matkasi kauppakassissa kotiin ja pian muikut jo tirisivätkin pannulla suhteellisen iloisesti. Ja olihan tuo herkkua. Ei voita kyllä torilla muurikkapannulla paistettuja lajitovereitaan, mutta kelpasi kyllä.

Nam.

Huomenna lähdetään taas aikaisin aamulla Toholammelle kuvaamaan eräälle firmalle yritysvideota. Pitkähkö päivä tulee johtuen tuosta välimatkasta, mutta ihan kiva reissu varmasti kuten viimeviikkoinenkin. Illalla sitten kun Ouluunnutaan, niin käydään työporukan kanssa parilla oluella. Ensiviikolla lähdetään työkaverin kanssa melkein koko viikoksi ihan pohjoiseen norjaan kuvailemaan lohia ja niiden tutkimista. Reippaalta näytty kun katsottiin ajomatkan kestolle arvioksi 10-12 tuntia. Street viewillä katteltiin valmiiksi paikkaa johon mennään ja oli melko karut maisemat. Silti tosi siistiä päästä sinne. Kirjoittelen tuosta sitten enemmän kun päästään matkaan. Ja jos majapaikassamme on internet niin miksempä jo raportoisi tien päältä.

Soi: Dark Tranquillity - White Noise Black Silence

Jälkipuhe: Toivottavasti kukaan ei yhdistänyt otsikkoa ja sitä seuranneita paria riviä lapsen tuloon.

Mutka Tyrnävällä

Aamulla pätkähti päähän idea lähteä Tyrnävälle notkumaan yhden yön verran. Pääsee siis saunaan ja grillaamaan. Huomenna sitten siskon luokse bilettämään hänen lapsiensa synttäreitä. Zeppelinistä parit lahjat matkaan ja huomenna sitten synttäriherkkuja maistelemaan.

Kissat tuntuu tykkäävän olla täällä Tyrnävällä. Liekö syynä se, että tilaa temmeltää on enemmän.

Pootsi löysi lempipaikan uudesta nojatuolista.

Mahotonta vesisadetta ja liian vähäistä ukkosta täällä ollut sään puolesta. Toiveet kunnon ukkosesta kerkes nousta isolle tasolle kun muutaman kerran välähti ja jyrähti. Silti se kunnon ukkonen jäi pelkäksi haaveeksi.

Soi: Katsellaan How I Met Your Motheria

"Tahdon koettaa"

Nuin haasteli Seitsemässä veljeksessä Tuomas kun alkoi vanhimman veljen elikkä Juhanin kanssa kisailemaan. Itse tahdon myös koettaa, mutta en kuitenkaan toivottavasti samanlaisiin mittelöihin joudu kuin mitä edellä mainitut veljekset.

Tuli nimittäin hommattua, tyttöystäväni lomokameran innoittamana, filmikamera itsellekin. Löysin vuosimallia 1961 olevan länsisaksalaisen Voigländer Vitoret kameran sen omalla laukulla hyvään hintaan. Kamera sattui vieläpä olemaan käyttämätön. Kuntoa tarkastellessa voisi uskoa tuon väittämän todeksi. Pienta hapettumaa on muutamilla pinnoilla, mutta aivan loistavassa kunnossa tuo on kun ottaa iän huomioon, myös kotelo on hyvässä kunnossa. Kamera syö 35 millistä kinofilmiä ja yhteen rullaan mahtuu 36 otosta, eli suhteellisen tarkkaan saa miettiä kuvauskohteet kun tuo kuvien kehittäminen kuitenkin on suhteellisen tyyristä hommaa.

Tässä pari kuvaa tuosta hankinnastani.

Tykkään tuosta laukun ulkonäöstä. Helposti kehtaa kulkea tuo kaulassa.

Kamera on tuosa laukussa kiinni ruuvvilla, mutta sitä voi silti käyttää kun vain nostaa tuon luukun edestä auki. Kaikki hallinta namiskat on näkyvillä tuosta kotelosta huolimatta.

Tältä se näyttää edestä.

Sivusta.

Takanäkymä on vähän vaatimattomampi.

Pohjassa on pieni laskuri joka näyttää jäljellä olevien kuvien lukumäärän.

Linssissä on kolme säätöä jotka pitää kuvaa ottaessa laittaa kohdilleen. Aukko, suljinaika ja tarkennus. Simppeliä hommaa kun on järjestelmäkameralla kuvaillut. Filmi sitten määrää isoluvun eli filmin valoherkkyyden ja säädöt sitten sen mukaan.

Tämä minun kamera on tuosta Vitoretista ihan perusmalli ja tässä ei ole mitään hienouksia mitä joissain toisissa malleissa on. Joissain malleissa on esimerkiksi sisäänrakennettu salama ja tuossa filmin kelausnupissa semmoinen "urakkanuppi". Tähänkin saa kyllä salaman liitettyä ja joskus varmaan sellaisen hommaankin jos tästä nyt vähänkään enemmän innostun. Olen kuitenkin mielissäni tästä kamerasta ja tykkään tästä ulkonäöstäkin. Ensimmäinen filmi on ihan puhtaasti harjoittelua varten ja koetan tarkkaan muistaa kuvaustilanteet jotta lopputuloksen nähdessäni tiedän heti, että missä meni vikaan jos kuvassa on jotain pielessä.

Soi: Wigwam - Bless Your Lucky Stars

Jälkipuhe: Kotiutin vasta itselleni tuon Wigwamin Nuclear Nightclub vinyylin ja on melkosen tiukkaa settiä. Huhhuh.

Terveisiä Toholammilta!

Pitkä päivä kuvauksissa takana. Aikainen aamu ja kehnosti nukuttu yö tekee kepposia. Näin telkkarissa kun Michael Caine sanoo Christian Balelle: "You're not Batman anymore.". Ja siitäkös riemastuin. Toki mielialaa laski se, että tajusin tilanteessa, että hahmot olivat Alfred ja Bruce Wayne eikä Caine ja Bale. Ehkä vielä joskus tehdään katsottavia Batmaneita, sitten kun Bale ja Nolan (ohjaaja) tiputetaan tuoleiltaan. Ja eikös nuita kolme pitänyt tehdäkin tuolla sakilla. Onneksi.

Soi: Dragons Denin tunnari.

Hauskaa lauvvantaita kaikille

Pari edellistä viikkoa töissä on ollut suhteellisen rankkoja jostain syystä. Siihen vielä lisäksi se, että edelliset viikonloput on ollut koko aika jotain menoa, niin alkoi olla väsynyttä menoa. Tämä viikonloppu onkin pyhitetty levolle ja ihan vain kotona hengaamiselle.

Ensiviikolla töissä on ainakin parit kuvaukset ja sitten jälkityöt heti perään. Toiset kuvaukset on toholammilla jossa ollaan yksi yö ja kuvataan pari täyttä päivää. Kiva viikko siis tiedossa.

Oulussa on ollut ihan älyttömän kuuma viikonloppu. Tosi läkähdyttävä ilma ollut. En edes paljon missään ole käynyt mutta silti tuo kuumuus teki niistäkin reissuista rankkoja. Vaan ompahan kämpässä viimein jokaisessa huoneessa kattovalot ja ostimpa vinyyleitäkin muutamia uusia.

Hyvä setti viikonloppuun. (Risto tuossa vasemmalla).

Soi: Kauko Röyhkä ja Riku Mattila - Vanhan ajan filmissä

Parempi kansa

Tulipa pyörähdettyä Paremman Kansan festareilla Hailuodossa. Kyseessä siis ensimmäistä kertaa järjestetyt Bättre Folk 2012 festivaalit. Oli ihan mukava meno eikä lauantain sateetkaan ihan liikaa tunnelmasta syönyt. Bändejä oli sopivasti laidasta laitaan, ”jokaiselle jotakin” –mentaliteetilla. Toivottavasti ei tuosta nuo festivaalit kasva. Ei aina tartte tuhatpäistä yleisöä hyvää tunnelmaa luomaan. Hassulle se vain leirintäalue näytti kun ei telttoja kovinkaan monia siellä ollut, kun on vähän erilaiseen menoon tottunut.

Matkaan lähdettiin perjantaina täältä Oulusta. Ensin lyhyt ajomatka Oulunsaloon josta lautalla sitten Hailuotoon.

Perjantaina oli vielä hieno ilma.

Juuri lähdössä Oulunsalon rannasta liikkeelle.

Jottain kettinkiä.

Jokkaista kohtaa lautasta piti ihimetellä ja kuvata niinko kunnon turisti ainakin.

Siellä siintää Hailuoto.

Oli kyllä erittäin kiva tuo perjantainen auringonpaiste. Alkuun lupailtiin kovia vesisateita koko viikonlopulle, mutta onneksi edes yksi päivä saatiin sitten auringosta nauttia.

Otetaan ryyppy!

Huikka!

Kukaan ei mee nukkumaan, aamuun asti juodaan vaan.

Parhaat keikat vetivät kyllä Stig ja Pertti Kurikan Nimipäivät. Oli molemmilla ihan mahtava meno ja keikat vetivät mukaansa. Molempien keikkaa kuvaisi kyllä monia sanoja, muta yksi yhteinenkin löytyi: sympaattinen.

Pertti Kurikan Nimipäitä oli kyllä täyttä osaamista. Hiton hyvä ja hauska keikka.

Stig ja kiertuemanagerinsa riimittelemässä.

Ennen encorea piti käydä bäkkärillä kääntymässä.

Stig vetää huumorimusiikkia ja tekee pilaa jenkkiräpille ja näyttää amikselta ihan tarkoituksella, mutta oli vain kyllä erittäin fiksu tyyppi. Perjantai-iltana pitkälle sunnuntaiaamuun juopoittelin kyseisen herrasmiehen kanssa ja keskustelimme paljon muun muassa elokuvista. Jäi todella positiivinen kuva hänestä kyllä.

Kerroin mun parhaat vitsit.

Sitte posetettiin niinkuin puolijumalat.

Lauantaina illalla Pertti Kurikan Nimipäivien jälkeen lähdimme sitten kiireellä autoilemaan kohti lauttaa jonka luulimme olevan juuri lähtemäisillään takaisin mantereelle. Kyseessä oli siis illan/yön viimeinen lautta. Lauttahan ei lähtenyt lähellekään silloin kuin piti ja odoteltiinkin siinä rannassa tunnin verran, mutta pääsimme onneksi kyytiin, osa jonottajista ei nimittäin mahtunut kyytiin lainkaan.

Tulomatkalla olikin sitten hieman synkempi sää.

Soi: Stig - Laululeija