Kuin pikkupoika editissä

Nyt olis tässä tuotantotyöpajassa vuorossa televisiolähetyksien teosten väsäilyä. Ensimmäiseen lähetykseen teen erään juornalistiopiskelijan kanssa juttua siitä miten normiaskareista selviää pyörätuolissa. On ollut mukava olla kuvauksissa ja mukana myös ideoimassa vaikken itse journalistiopiskelija olekaan. Keksin tuon jutun aiheen, mutta onneksi tarkemmasta sisällöstä vastaa sitten tämä journalismin opiskelija, että saa jotenkin järkevään muotoon kaiken asian.

Mutta kuten otsikossa mainitsin pikkupoijana olosta. Pääsin nimittäin leikkaamaan Avidilla! Ah autuutta. Olen jo pitkään odottanut, että pääsisin Avidin uusimman version pariin ja eriin final cutista ja sen rantapalloista. Huono puoli tässä on vain se, että tuo Avid on asennettu mäkkiin.

Ihanuutta! Päivä Pyörätuolissa on sen jutun työnimi toistaiseksi.

Mutta eihän se elämä liian kivaa voi koskaan olla...

Tiistaina tuleekin sitten ensimmäinen lähetys. Lähetyksen pituus tulee olemaan 45 minuuttia ja juttuja on laidasta laitaan. Viime kevään lähetyksistä poiketen nyt ollaan puhtaasti asialinjalla eikä tarkoituksena ole tehdä mitään komediaa. Kivaa on kutienkin  ollut tehdä nuita ja ensiviikolla olisi tarkoitus haastatella Grooving High Allstarsia joka on edennyt finaaliin Ylen järjestämässä Bilebändi 2012 kilpailussa.

Huominen ja lauantai meneekin leikellessä tuota telkkarijuttua ja sunnuntaina sitten alkutunnarin leikkausta. Maanantaina olisi tavoite tehdä niitä seuraavan lähetyksen haastatteluja ja torstaina sen pitäisi olla jo valmis koska muuttohommat alkaa siinä perjantaina. Kiirettä pittää, mutta on niin mukavia hommia, ettei haittaakkaan.

Ei soi tälläkertaa mikään.

Ei mittää mafiahommia

Vähhiin käy ennen ku loppuu. Kohta nimittäin ois aika siirtyä muutaman vaaksan verran etelään ja aloittaa työharjoittelu. Ei ole enää kuin pari viikkoa siihenkään. Sitä ennen pitäis vielä telkkarihommia tehdä ja muutenkin koettaa kasata tunteja että saisi kurssin pakettiin.

Siisteintä on että lumet sulaa. Kaverilta eilen kuulin, että Turussa lunta ei ole enää juuri nimeksikään ja pian se sama tilanne on täällä Tornion korkeudellakin. Kesää kohti mennään vahvasti ja vaikka kesä meneekin töissä, niin kyllä sitä odottaa jo innolla. Innolla odotan myös sitä, että pääsee sitten oikeasti muuttamaan Ouluun. Toukokuun ajanhan kuljen töissä Tyrnävältä vanhempien luota, koska ei ole varaa saati järkeä yksin muuttaa kuukaudeksi Ouluun. Muutto sitten kun kultsillakin täällä koulut loppuu.

Vähhiin ne käy myös munahyllyllä munat.

Edellisellä kauppareissulla sentäs oli vielä munia jonkinverran jäljellä.

Tännään tapahtu Torniossaki jotain mitä ei ihan heti ois uskonu. Nimittäin vaihto-opiskelijat pistivät pystyyn flash mob tempauksen. Noin 70 opiskelijaa pysähtyi samalla kellonlymällä paikoilleen kolmeksi minuutiksi. Tämän jälkeen he alkoivat soittaa rumpuja ja tanssia parin minuutin ajan. Tällä tempauksella mainostettiin jotain heidän tulevaa Afrikka-ilta tapahtumaa. Olin muutaman luokkakaverin kanssa kuvaamassa tuota tempausta. Valitettavan laimeaksi se silti jäi. Ehkä aika ja paikka ei olleet kohdillaan, en osaa sanoa, mutta jäi vaisu kuva tuosta kyllä. Hienoa silti, että tuollaisia tehdään täällä meidänkin perukoilla. Tässä linkki Oulussa tehtyyn flash mobiin joka toimi mielestäni hieman paremmin kuin tämä Tornion tempaus. Ensiviikolla ilmeisesti tuo materiaali on sitten leikelty kasaan ja jos se josain julkaistaan niin saatampa linkkailla sen tänne.

Soi: Jolly Jumpers - I Feel Power

Rendaillessa aika kuluu

Rendaillessa on mukavaa. Pitkästä aikaa istahdin omppukoneen äärelle ja aloin editoimaan. Rendausajat on melko pitkiä ja valmista rendausta odotellessa onkin aikaa sitten leikkiä photoshopilla.

Coonia kuumottaa!

Rendaus näyttäisi olevan valmis ja rantapallotkaan ei ruudulla pompi, joten voinkin jatkaa leikkelyä.

Vilkku

Vilkku ei ole pelkästään sovelias nimi söpölle koiranpennulle. Se on myös autoista löytyvä osa jota olisi ihan suotava käyttää. Itsellä menee hermot kun täällä Torniossa ei ihmiset osaa käyttää vilkkua liikenneympyröistä poistuttaessa, kaistaa vaihtaessa eikä yleensä muutenkaan kääntyessään mutkista tai risteyksistä.

Myönnettäköön, että raivostun liikenteessä helposti ihmisten taitamattomuuteen. Itsekin teen ajovirheitä ja varmasti joskus se vilkkukin on unohtunut, ylinopeuttakin olen ajellut kerran jos toisenkin. Pyrin kuitenkin tekemään nuo virheeni silloin kun liikennettä ei ole ympärillä ja ainoa mahdollinen haitta onnettomuuden sattuessa kävisi itselleni. Siksipä hermostuttaa kun tuolla keskustan alueella ei sitä vilkkua käytetä. Täällä muutenkin on nuiden risteävien teiden tasa-arvoisuuksien kanssa tehty erikoisia ratkaisuja verrattuna isompiin kaupunkeihin (kaikki risteykset ovat tasa-arvoisia eikä ole pitkiä kaupungin lävistäviä ns. pääkatuja joilla ei tarvitse väistellä muita).

Päivän hauskin tapahtuma oli kun kävin kaupassa ja sinne asteli pieni tyttönen joka kaupan kynnyksen ylitettyään huusi ihan täysillä "BABUSKA!".

Soi: Ruotomieli - Mamman Poika

Kaikki katoaa

Laittakaa tämä soimaan lukemisen ajaksi:

Hyödykkeet hupenevat kauppojen hyllyiltä. Huomasin tämän kun olin iloisena menossa vaihtamaan yhteisvaluuttani muutamaan tuotteeseen joita mieleni tuolloin halaji. Ihan isosti on tuosta munien loppumisesta raapusteltu lehdissä ja televisiossakin on siitä aiheesta haasteltu. Nyt tuossa lähiliikkeessä asioidessa huomasin, että ainakin kyseisen liikkeen hyllyissä oli suurta vajetta myös vessapaperista. Itse asiassa koko liikkeessä sijaitsi tasan kaksi (2) pakettia kyseistä tuotetta joista toinen oli raadeltu ikävän näköiseksi.

Tähän paperittomuuteen en osannut keksiä mitään syytä ja voihan tuo olla, että suklaamunat, joita pääsiäisen aikana on nautittu, on laittanut tuon kaupan lähiympäristön asujien vatsan toimimaan epämiellyttävällä tavalla.

Joka tapauksessa aloin hekumoimaan mielessäni Mad Maxin kaltaisesta tulevaisuudessa missä ihmiset taistelevat bensiinistä, kananmunista ja vessapaperista. Hienostolla olisi paperia millä pyyhkiä ja köyhälistö käyttäisi sitten käsiään. Kananmunista rikkaisto tekisi kaikenlaisia herkkuruokia kun taas rahattomat joutuisivat nauttimaan pinaattikeittonsa ilman munia. Ja kaikkihan tietävät, että pinaattikeittoon kuuluu keitetty muna, sillä ilman sitä se keitto on ihan munatonta. Rikkaat voisivat ajella autoilla, moottoripyörillä ja kaikilla mahdollisilla moottoriajoneuvoilla köyhien tyytyessä katselemaan vierestä. Saattaisivatpa rikkaat jopa ajella köyhien päälle ihan urheilumuotona ja köyhien ruumiita käytettäisiin lämmittämään kanaloita ja paperitehtaita.

Ajattelu lähti sitten ihan oudoille raiteille ja muistin lapsuuden ajoilta sanan ”kananmunapieru”. Muistelen sen tarkoittaneen vanhentuneen kananmunan tuoksua muistuttavaa ummehtunutta tuhnupierua. Tuolloin arveltiin näiden pierujen johtuvan kananmunien nauttimisesta. Tämä olisi sitten tulevaisuuden rikkaiden ongelmana eikä köyhien tarvitsisi tästä pieruilusta kärsiä… Ellei sitten rikkaisto keksisi vangita köyhiä ja laittaa huoneeseen jossa käyvät tuhnuttelemassa kananmunapierujaan syötyään pinaattikeittoa kananmunalla. Toinen vaihtoehto voisi olla se, että paperia tai bensaa vastaan he voisivat ottaa vapaaehtoisia köyhiä tuhnuja haistelemaan. Kananmunia ei köyhille voisi antaa.

Tämä lappu oli kananmunahyllyssä kiinni.

Ehkä näin ei kuitenkaan tapahdu enkä ala ainakaan vielä hamstraamaan vessapaperia. Enkä liioin aio hankkia kanojakaan. Kyllä asioilla on tapana lutviutua.

Soi: Tuo mussiikki minkä alkuun linkkasin.

Pieni lohikäärme ja muita juttuja

Eli tänään tuli nyt viimein käytyä tuolla Tornion Pikku Lohikäärmeessä, elikkäs kiinalaisessa ravintolassa. Ja hyväähän se ruoka oli vaikka nuo kanat eivät oikein olleet parasta mitä olen aikojen saatossa maistellut. Mutta kana on kuitenkin aina hyvää, niin ei mitään heikkoa.

Ääntä kohden vain!

Pitää vähän jättää lautaselle niin kokki tietää, että lähti nälkä.

Kävimme myös kirpputorilla jossa oli kyllä taas kerran sai pettyä siihen, että kirppareiden tarkoitus on joiltakin kadonnut ja mielessä siintää vain dollarinkuvat. Kirpparille ei minun mielestä pitäisi tuoda tuhottoman kalliita ja uusia tavaroita, ei edes tuhottoman kalliita vanhoja tavaroita. Kirppareille on kiva mennä jos tietää, että saattaa pikkurahalla tehdä hienoja löytöjä. Minun kirpparikokemusta ainakin syö se kun näkee sikakalliita tuotteita hyllyillä. Nykyisin vieläpä enenevään päin. En sano, että kaikki ne kalliit tuotteet olisivat ylihinnoiteltuja, vaan minusta ne eivät kuulu kirpputoreille. Kirpparit pysyköön halvan ja käytetyn tavaran liikkeinä ja ne kalliit tavarat voi sitten kaupata muissa paikoissa.

Tässäpä muutamia tavaroita mitä siellä tänään näkyi. Niistä kalleista verenpainetta kohottaneista tuotteista en alkanut räpsimään kuvia.

Action Manin vastustaja! Hieman on äkäsen karpaasin näkönen veijjari.

Tämä pöllöfiguuri oli mainion näköinen. Ei kuitenkaan tullut ostettua. Pian on muutto edessä eikä oikein viitsi kauheana nyt hamstrata tavaraa. Muuton jälkeen sitten.

Tämä oli aika peloittava teos. Minusta miesten ei tulisi tietää ihan kaikkea naisten kehosta. Oleellisimmat riittää mutta ne loput voi sitten jäädä suosiolla mysteeriksi.

"Naistentaudeiksi lasketaan kaikki synnytyselinten taudit, rakenteen ja toiminnan poikkeavuudet sekä häiriöt. Naistentautioppi eli gynekologia käsittää siten monitahoisen tautiryhmän, jonka oireita, ilmenemismuotoja sekä hoitomenetelmiä tämän alan erikoislääkärin kirjoittama terveysopas selvittää. Aluksi kuvataan ruumiinrakenteen ja toiminnan kehittymistä, elinten normaalia toimintaa sukukypsässä iässä sekä muutoksia vaihdevuosina. Tavallisimmat sairaudet on käsitelty yksityiskohtaisimmin ja mukana on myös sanastoa latinasta suomeksi, jotta potilas voi tutustua tarkemmin lääkärien käyttämään terminologiaan. Monipuolisena terveysoppaana kirja antaa tietoja myös ehkäisymenetelmistä sekä selvittää mm. sitä, miten yleiseen gynekologiseen tutkimukseen voi valmistua ja miten tutkimus tapahtuu." Vai houkuttaako tämä ostamaan ostamaan kirjan?

Tämä oli kuitenkin sellainen, että ei ihan niin peloittava asia ole. Monet miehistä varmaan suostuvat auttamaan tämän tutkimuksen suorittamisessa.

Tätä nukkea en ottaisi sängyn viereen yöksi...

Tämä ei löytynyt kirpparilta vaan makoili mokoma tuossa kiipeilytelineessä. Todiste taas siitä, että alakulmasta otetut kuvat eivät ole läheskään aina kovin suotuisia.

Mennyt nyt jo kaksi päivää ihan vain koomaillessa. Eilen oli krapula ja tänään on muuten vain ollut veto täysin poissa. En ole tehnyt nuiden ruoka ja kirpparihommien jälkeen oikeastaan mitään. Netistä katselin muistikortteja kun pitäisi tuohon juuri ostamaani pokkariin hommata sellainen. Voisi ostaa myös vara-akun kun eivät kalliita ole.

Soi: Nypykät - Salaisuus

Pari huomiota

Joo siis kuvaukset nyt loppu ja hetken voi hengähtää. Raportoin niistä vähän tuonnempana. Tännään kannat kattoon ja oltta tuhoamaan.

Mutta siis nyt tuon otsikon lupailemiin huomioihin. Ihan typeriä pukkujuttuja mutta kuitenkin karuja tavallaan.

Huomio 1: Odottelin pankissa, että vuoronumeroni numero vastaisi vuoronumeronäytön numeroa. Löysin itseni tarkastelemassa pankin virkailijoita ja toinen heistä oli suhteellisen nuori mies jolla oli ehkä vähän rokahtava ulkoinen habitus. Toinen sitten oli vähän vanhempi ja konservatiivisen näköinen nainen. Mää siinä sitte oikeasti aloin miettimään, että miten aloitan keskustelun siinä tiskillä. Nuoren miehen kassalle jos olisin mennyt, niin olisin ollut nuorekkaan rempseä ja naisen tiskille mennessä olisin ollut asiallisempi ja tervehtinyt hillitymmin. Yleensä en mieti, että miten minä oikein kenellekin alan puhumaan, mutta jäi vain sitten tuo mieleen, että oikeasti käytin suhteellisen paljon aikaa (mun vuoronumero oli 203 ja oltiin menossa 192) tuon keskustelun avauksen miettimiseen. Noh aika hölmö juttu mutta ittestä tuo oli vähän outoa.

Huomio 2: Kuvauksissa tuli jostain ruuan tuoksu. Tuoksu oli hyvä, mutten osannut sanoa, että mikä se oikein oli. Sitten opiskelu toverini totesi, että se on lihapiirakka. Nuuhkin lisää ja lihapiirakkahan se oli, mutta tällä hetkellä kun sen tunnistin, niin se haju jotenkin muuttui siitä aiemmasta. Eikai se hajun tunnistaminen voi sitä hajua miksikään muuttaa? Mutta ainakin omaan nenää se haju muuttui tai sitten tuolla armaassa pääkopassa tapahtui jotain. En tiedä selitinkö tuota nyt siten, että siitä sai selvää, mutta tämäkin oli mielestäni jokseenkin outo huomio. Monesti on tilanteita, että tulee joku tuoksu ja se saattaa tuntua tutultakin, mutta ei vain osaa sanoa, että mikä se on. Jos sen hajun tunnistaisi, niin muuttuisiko se haju sitten jossain aivojen käsittelyvaiheessa toiseksi?

Joo no nyt voinkin sitten alkaa olutta juomaan kun on nuo hölmöydet naputeltu tänne talteen. Kuulin tänään, että joku harmitteli sitä, että pääsiäinen on niin lyhyt kun ei kerkeä kertoa kaikkia munavitsejä. En keksi tähän hätään itse yhtään. Kertokaa joku edes yksi.

Soi: Laibach - Tanz Mit Laibach

Raksaamista ja paukkurautoja

Viikonloppu on mennyt osaksi lavasteita rakennellessa. Onneksi on kerennyt vähän lepäilläkin ja eilen maistelin muutaman oluenkin. Maanantain kuvauksiin on kaikki rakennettu valmiiksi ja tavarat ovat paikoillaan ja voikin hyvillä mielin mennä sitten kuvauksiin.

Erikoisin tapahtuma sattui eilen kun lavasteita rakentaessa löysin koulumme rakennuksesta pistoolin. Piippu oli hitsattu umpeen, mutta lippaassa oli oikeita luoteja ja iskuri näytti myös toimivan oikein (eli jos aseen saa ladattua ja luoti menee panospesään, niin saattaisi ase räjähtää silmille liipaisimestä puristaessa). Soitin poliisit paikalle ja he ottivatkin aseen haltuunsa. Melko jännä kyllä, että se tuolla koululla oli. Siellä kyllä oli leikkiaseita tosi paljon, että kai sitä on käytetty josain leffassa rekvisiittana. Ihmetytti vain, että miksi oikeaa asetta siellä käytettäisiin. Se pistooli paljastu vanhaksi Venäläiseksi Tokarev tt-33 pistooliksi vuosimallia 1945.

Tällanen pistooli. Lippaassa oli 6 luotia.

Soi: Auction Hunters pyörii koneella.