It's a wrap

Se on tehty! Elikkä leffan kuvvaukset on nytten ohitte tältäviikolta. Tuo minun kuvaamani leffa on siis purkissa ja voi alkaa valmistautumaan ensiviikon lavastusurakkaan. Pitäisi muunmuassa taikoa jostain Newtonin Kehto sekä "Dippaava lintu". Eli ei mitään heikkoa.

Kuvausviikko oli kyllä kiva. Oli hyvät ja huonot hetket, mutta kaikesta selvittiin ja päällimmäiseksi jäi kyllä hyvä tunne. Tänään kun saatiin viimeinen kuva purkkiin, niin oli kyllä huojentunut ja onnellinen tunne. Vähän harmittaa kun ei kerkee lepäämään ja enemmän nauttiin tuosta, mutta ei se ole kuin alkaa huomenna aamusta painamaan vain etteenpäin.

Todisteaineistona minä kameran kanssa viimeisen päivän kuvauksista Kemin rautatieasemalta (olin suu auki joka kuvassa mitä kuvausten aikana minusta otettiin).

Anteeksi nyt kun on ollut näin yksipuolinen aihe näihin kirjoituksiin, mutta on ollu niin tuosa leffan teosa sisäsä, että ei oikee hetkeen muuta osaa ajatella. Melkein kuin silloin aikoinaan intissä ollessa ei lomilla muusta osannut sanailla ihmisten kanssa. Lupaan kirjoittaa muustakin ihan pian.

Soi: Ruotomieli - Avaruusamme

Ääni, Kamera, olkaa hyvä!

Huhhuh. Kaks päivää on nyt kuvattu ja on vähän jo näin aikaisessa vaiheessa puhti pois. Univaikeudet ja se että unohtaa päivän aikana syödä tekee paljon energiatasolle. Tänään söin jonkin verran ja jaksoi paljon paremmin kuin eilen. Huomenna koetan parantaa vieläkin. Untakin koetan saada. Tällä hetkellä tuntuu, ettei unen tulon kanssa ainakaan ole ongelmaa.

Kuvaukset on menneet ihan hyvin vaikka sääongelmia onkin ollut. Klaffi-virheitä tulee sään puolesta pakostakin, joten kehittelin extrakuvia joilla voidaan ajan, paikan ja sään vaihtelu ilmaista siten, ettei se sitten häiritse katsojaa. Apulaisohjaajahan tästä ei pidä koska aikataulu venyy. Tänään oltiin lopulta sitten tunti aikataulua myöhässä ja jätettiin sään muuttumisen takia yksi kuva huomisiin kuvauksiin. Näyttelijöiden kanssa ei ole mitään ongelmia ollut vaan ainoat ongelmat on lähinnä laitteiden kestävyydessä. Esimerkiksi mini hdmi-liitäntä on maailman hirvein keksintö. Molempina päivinä ollaan jo särjetty joko itse piuha tai adapteri. Pitäisi olla jotkut paljon jykevämmät liitokset.

Ajatus ei oikein kulje eikä jaksa kirjoittaa kun sormet on niin kohmeessa, että jos raportoin enemmän sitten torstaina kuvausten päätyttyä.

Kun nyt ruuasta oli puhe

Eiliset minihampparit oli maun puolesta pikkuinen pettymys ja tänään sitten piti saada jotain parempaa. Mietin pääni puhki, että mitä tekisi/hakisi ruuaksi. Lopulta päädyin siihen, että teen itse kiinalaista (sen tapaista) ruokaa.

Nuudeleita, jasminriisiä ja uppopaistettua lohta.

Kokeilin tehdä tuota uppopaistettua lohta koska olen aina aiemmin tehnyt sen kanalla. Ja pakko kehua, että hyvää tuli. Ei tietenkään ravintolatasoa, mutta itsetekemäksi on kyllä erittäin maukas ateria.

Soi: Joose Keskitalo - Saimaan Rannalla

Mies vastaan ruoka!

Man vs food ohjelmassa Adam Richman kiertelee jenkkilää ja syö eri kaupunkien legendaarisimmissa ruokaloissa ja jakson lopussa koettaa suorittaa jonkun syömähaasteen. Ja mies saa tuosta vielä palkkaa! Ihanne ammatti. Tosin kun miettii vaikka sitä kuinka tuskainen olo on kun vetäisee buffetin jossain paikassa, niin ei tuota ainakaan kovin usein jaksaisi lähteä ruokaa vastaan sotimaan televisioviihteen vuoksi. Yleensä siis nuissa haasteissa pitää syödä tyyliin maailman suurin hampurilainen tunnissa. Haasteissa voi olla myös jotain erittäin tulista syötävänä ja tällöin määrät on yleensä pienempiä.

Adam on selkeästi mielissään odottavasta ateriasta.

Ajattelin siis itsekin kokeilla tälläistä taistoa ruokaa vastaan! Voitto tai ei mitään. Hetki meni miettiessä, että mitä sitä söisi ja kuinka paljon. Päädyin lopulta kamppailuun juustohampurilaisia vastaan. Tarkalleen ottaen ajattelin tuhota 8 juustohampurilaista alle puoleen tuntiin.

Kahdeksan juustohampurilaista.

Onnistuukohan?

Mies voitti! Helposti vieläpä. Minulla siis selvästi olisi lahjoja alkaa tuon ohjelman mahdollisen suomalaisversion vetäjäksi. Voisin jopa aloittaa sen täältä Torniosta ja koettaa syödä Meerin Grillin Tripla jätti hampurilaisen tripla juustolla ja ranskalaisilla.

Ruokaan liittymättömästi vielä on todettava, että harvoin on ollut näin helpottunut olo kun viikonloppu on alkanut. Tänään lepään ja nukun pitkät yöunet. Huomenna sitten taas jatkuu leffahommat.

Parasta tässä päivässä on tietenkin se, että minulla ja minun rakkaalla on tänään seurustelun 2-vuotispäivä <3

Soi: Telkkarista jotain.

Karsinnat ja 6 vuoden odotuksen päättyminen

Eilen siis pääsi kurkistaan, että mitäs siellä kuun pimmeellä puolella oikeen on. Ei tarttenu kaukoputkia tai mittää vaa ihan leffateatterin penkissä sen pääsi tekemään. Tuli siis käytä kattomassa Iron Sky ennakkonäytöksessä Oulussa. Ei se kyllä aivan lunastanu sitä kuuden vuoden odottelua ja vieläkin on vähän ristiriitasia tuntoja tietyistä ratkaisuista mitä elokuvassa oli. Loppupeleissä kuitenkin ihan viihdyttävä pätkä vaikkei lempileffojen joukkoon pääsekkään. Kannattaa käydä itse katsomassa se elokuva vaikka edes sen takia, että tukee tekijöitä. Ihailtavintahan tässä juuri on tuo, että millä tavoin saatiin kasattua tekijät ja rahat tuolle elokuvalle, joka oli suomen kallein leffa toistaiseksi. 7.5 miljoonaa euroa on suomalaiselle leffalle paljon, mutta näyttävälle skifileffalle se on pieni summa. Niinkuin tekijät sanoi, "Tehtiin 100 miljoonan leffa alle 8 miljoonalla.".

Tänään tappelin kuvalistan kanssa ja karsin kovalla kädellä kuvien määrää. Meillä kuvauksetkin lyheni alkujaan luvatusta päivällä, joten kuvien vähentämiselle oli tarvetta. Aluksi kuvia oli noin 115 kappaletta ja nyt viimeisessä kuvalistassa niitä on enää 67. Semmoinen 20 kuvan päivätahti on sopiva ja kerkeää tekemään huolella kuitenkaan kiirehtimättä ja nythän meillä on sitä aikaa. Kuitenkin nuo kuvauspaikkojen välimatkat vie hieman aikaa joten uskon, että on tosi soppeli kuvamäärä.

Maanantaista torstaihin siis kuvataan ja perjantaita pitääkin lähtä seuraavan leffan kuvauspaikkoihin tutustumaan koska toimin siellä lavastajana. Pitää myös rakentaa yksi huone tätä leffaa varten ja voi olla, että se pitää tehdä sitten viikonloppuna. Melkoista haipakkaa on nyt kyllä ennen sitä työharjoittelua. Toivottavasti riittää virtaa vielä sinnekkin.

Soi: Peps Persson - Rotrock

Ps: Tuohon postauksen alkuun vielä sanottava, että natsejahan siellä. Kuka olisi arvannut?

Leffailua ja natseja

Huomenna olis tarkotus käyvvä tiirailee avaruusnatseja Oulussa. Eli käymme katsastamassa Iron Sky -leffan ennakkonäytöksen. Ei ihan hirveen suuret odotukset ole leffalle. Innoissaan tätä kyllä odotin, mutta ne pienet rippeet mitä trailereista on nähnyt niin ei ihan niin siistiä kokemusta enteile kuin toivoin vielä joku vuosi sitten. Toivottavasti siitä edes hieman saa viihdettä irti.

Tännään pidettii kokkouksia nuiden lyhytelokuvaprojektien tiimoilta ja vaikka paljon on tehtävää, niin silti ihan hyvällä mallilla on asiat. Kuvalista on aikatavalla valmis ja huomenna aamulla ja sitten bussimatkalla laitan ne sellaiseen järjestykseen, että apulaisohjaaja voi tehdä call-sheetin niistä. Tiistaina tekniikkaporukan kanssa kuvauspaikat läpi ja käydään läpi kaluston tarve ja laitetaan tilaus menemään. Maanantaina sitten aletaan kuvaamaan.

Soi: Jolly Jumpers - I Feel Power

Meikkihommia

Mää tykkään aina sillon tällön leikkia meikkeillä. Hmm.. Vähintää mahtaa oudolle kuullostaa tuo lausahdus. Vielä kun ois lisänny tuohon, että "Ja pukkeutua naisten vaatteisii."...

Vaan siis tykkään lähinnä tehdä maskeeraus hommia ja haavoja. Olis kiva ostaa kunnon vermeet, millä tehdä nuita maskeeraushommia, vaan kun oon liian malttamaton ostamaan aina pienen määrän kerrallaan ja sitten toisaalta en raski ostaa kaikkea kerralla, koska hintaa niille kyllä tulisi.

Harjoittelenkin siis kaikella kotoa löytyvällä härpäkkeellä. Harmi ku on kattelussa osa kuvista mitä räpsin erään lyhytelokuvan kuvauksissa ennen joulua (löysinkin toisesta haavasta pari kuvaa juuri kun olin julkaisemassa tätä tekstiä). Siellä tein parit hyvät haavat juurikin näillä kotikutoisilla välineillä. Ainoa erotus oli, että käytössä oli tuolloin tekoverta. Kotona käytän hilloa.

Tälläsilla välineillä mää ylleensä treenailen. Meleko vaatimattomat kyllä.

Tämän tekkiin joskus radiokurssin aikaan kun oli jotkut halloween-härpäkkeet menossa. Tartti vetoketjun, liimaa, punaisen ja mustan tussin ja sitten vereksi laitoin tuolloin kai chili-saucea (ensikerralla en moista noin lähelle silmää laittele).

Tuossa koetin tehdä mukamas haavaa jossa iho selvästi kupruilisi. Tuon liiman kanssa vain on paljon vaikeampi pelata kuin kumimaidon (nestemäistä lateksia).

Tämän tein myös tuolloin halloween-häppeninkien aikoihin. Angsti kuva, ranteet auki!

Tässä on haavan teko meneillää. Hahmolle on tullut vekki ohimoon. Pohjalle laitoin punaisella tussilla tumman viivan. Sen jälkeen punaista meikkihärpäkettä sen ympärille (joo en oo aiva varma, että mitä meikkejä nuo edes on. varmaan jotain luomivärejä). Punaista häivytetään sormella sitten ulos päin. Sitten sen tussin viivan kohdille laitetaan tuota liimaa ja sen keskelle tehdää railo esimerkiksi teräväkärkisillä pinseteillä. Sinne railoon mustaa väriä hieman, itse käytän tähän tussia. Liimailun ja tussaamisen jälkeen laitetaan päälle vielä lisää tuota punaista meikkihärpäkettä.

Ja sitten lisätään veri ja näyttelijä voikin mennä kameran eteen. Tuossa on kyllä paljon tuota verta, mutta kuvassa henkilö pitelee haavaa kädellään ja pitäisi näyttää sille, että verta tulee paljon, joten laitoin sitä aika runsaasti. Verestin myös näyttelijän käden. Videolla näytti hyvälle.

Mutta olisipa eri kiva hommata ne kunnon välineet. Tämä olis niin mukava harrastus ja ärsyttää kun on niin kotikutoista tämä tekeminen tällä hetkellä. Kyllä sitä varmaan pian ne älineet tulee hommattuakin, sillä niin usein nuita maskeeraushommia tekisi mieli harjoitella.

Soi: Ruotomieli - Häviäjät
Laulusta lainattua:
"Hei Neiti-normaali, älä nyt säiky,
älä dallaspullaas tukehdu.
Usko pois, mä tiedän mitä teen,
mikä oon ja miten pukeudun.
En ymmärrystäs vaadi,
vaan hyväksyntää että oon ihmistä joka sentti.
Tää on vain meidän tapa elää
ja elämäntapa on aina statementti."

Pakko ottaa

Sitäpä hairahtu hiihtelleen alakomaholin latuja pitkin. Eipä kyllä ole ihme kun jos tuon edellisen päivitelmän täältä blogilta lukaisee. Muu porukka siirtyi baariin ja itse pidin sijoitukseni täällä kämpillä ja päätin alkaa kuluttamaan musiikkia nakkelemalla sointuja korvakäytäviini. Alkuillasta kävin muutaman toverin kanssa nakkelemassa keiloja kumoon ja pakko on myöntää, etten aivan Koivuniemen Mikaa voisi haastaa tässä lajissa vaikka omassa porukassa pärjäsinkin.

Blogille suunnittelen uusia juttuja mutta kuten monesti on asian laita, niin voi olla, että suunnitelmaksi jää. Humaloin ja mietin, että mille alkais. Tämä on nimittäin aina niin kausiluontoista tämä kirjoittelu tänne ja saatan tovin kirjoitella ja olla pitkään kirjoittamatta. Jos tuollaiset vakiojutut pakoittais pitään tän ainakin tovin hengissä. Huoli kuitenkin pois! Ruokaohjeita ei tarvi pelätä. Omat ruokailutottumukset ei ehkä ole julkaisun arvoisia.


Pakko oli tää laittaa tänne. Aina sillon tällön muistaa, että kuin hieno kappale on kyseessä. Thijs van Leer on niin hieno mies.

Kallista on muovi

Lienee jotai supermuovia mihin nuo oluset kauppojen hyllyillä on pakattuina. Ennenkin olen aiheesta vaahdonnut, mutta kyllä nyt on ihime hommaa...

Ku tästä kattoopi, niin tuo päkki Sandelssia maksaa tuon 12,96 euroa ja tölökki 1,15. Litrahinnassa on 1,42 euroa yksittäistölkin hyväksi. Yksittäistölkkejä kun ostaa 8 kipaletta, niin hinnaksi tulee 9.20 euroa. Kassalta muovipussi sitte missä kuljettaa niitä. Tuossa siis tulee säästöä (kassalta ostettu muovipussi mukaanlukien) 3,56 euroa!!! Sillä sais kolme tölkkiä _LISÄÄ_ ja jäis vielä hilujaki.

Luokkakaveri on ollu töissä oluttehtaalla ja kertoi tarinoita nuiden olutpäkkien kokopolitiikasta. Pidemmälti asiasta jauhettua, niin tuo 8 päkki on uusin villitys koska se vastaa normaalin saunojan saunaillan tarvetta. Vuodessa on about 52 viikkoa. Oleteaan, että kerran kuussa jää oluset kauppaan ja näin saadaan 40 viikonloppua jolloin tulee maisteltua. Kuvitellaan myös, että tyyppi kittaa juuri ja vain tätä Sandelssia. Jos tämä henkilö ostaisi tuota päkkiä niin kuluja tulisi vuodessa 40*12.96=518,4 euroa. Jos tämä koehenkilö ostaisi irtopulloja (kassalta muovipussi) niin kävisi näin: 40*9,4=376. Vuodessa tulee säästöä 142,4 euroa (123 TÖLÖKKIÄ!!!). Kaiken tämän hienon säästämisen lisäksi koehenkilöllämme olisi 40 muovipussia käytettäväksi ihan mihin vain! (ajatteleppa hyvä lukija jos näistä kauppakassien muoveista joskus tulee yhtä arvokkaita kuin olutpakkausten muovi. Kauppakassissa on noin tuplasti muovia siihen pakkaukseen verrattuna. Yhden pakkauksen muovi on siis noin 3,56 euroa. Kauppakassista saa kaksi tällaista eli 7.12 euroa. Sitten kun nuita on 40, niin tienaat, jos luoja suo, _284,8_ EUROA!!!!).

Rauhoittavaksi nauttinen tällaista (ja yksittäisiä tölökkejä joita ostin [ja säästin hitosti rahaa]). Kiitos Simpauttajalle vinkistä, meni rommi hyötykäyttöön.

Soi: Martti Servo & Napander - Boogiewoogiereggaepartyrock'nrollman

Salamiakki on parasta. Ja Pulumuset.

Uni ei vielä taijja hetkeen hiipiä. Onneksi oli jemmassa salamiakkia ja kohta tullee pulumuset.

Viimiset. Säästelen Pulumussiin.

Lämppärinä: Frasier

Soppahommia

Alakoin tekkee soppaa ja aattelin, että ajankuluksi raportoin siitä tännekki. Tai siis kerron, että mite se tehhää ja mitä siihe tarttettaa. Tää on omaa lempikeittoa kyllä. Mennee jopa kalakeiton edelle. Tää on semmonen mukavan mausteinen keitto ja maistuu suraavanaki päivänä lämmitettyänä. Valitettavasti kamera on kultsin mukana kun hän on scouttireissulla Rovaniemellä. Tässä siis kännykkälaatua. Typerät efektit otin käyttöön koska tän kiinanihmeen valkobalanssia ei saa mitenkä kohdilleen ja nämä androidin "hipstamatic" appsinkin filtterin tuottaa parempaa laatua kuin mitä tää normisti tekee.

Tässäpä siis lista tarvikkeista:

Pottuja!

Punasipulia.

Pikkunen salottisipuli. Voi tietenki käyttää normisipulia jos siitä pitää enemmän.

Kynnetön valkosipuli (kelpaa ne kynnellisetki tottakai) tai kaksi, oman maun mukaan.

Chiliä. Tämä on vaihtoehtonen. Yleensä laitan chilirouhetta, jauhetta ja chilitomaattimurskaa, mutta kokeilen nyt tätäkin lisätä.

Mausteita! Mustapippuria, chilirouhetta, chilijauhetta basilikaa ja lihaliemikuutio.

Balkan grillimakkaraa. Käy myös nakit tai muu makkara, mutta mun mielestä tässä makkarassa on kivasti makua ja sopii hyvin juuri tähän keittoon.

Keiton sekaan paseerattua tomaattia. Ei ollut chilimaustettua tomaattisosetta, niin laitoin paseeratun tomaatin sekaan ihan pelkkää chilisosetta.

Ainekset kattilassa, nyt vain odotellaan.

Eka kannattaa laittaa potut kiehumaan ja nakella lihaliemikuutio sekkaan. Sen jälkeen sipulit paloiksi ja kevyt kuullotus ja pottujen kaveriksi vain, humps! Sipulien kanssa sitten pilkottua chiliä joukkoon. Sen jälkeen tomaattisosetta oman maun mukaan. Sitten vain makkarat paloiksi ja pannulla ottaa niihin vähän väriä. Tykkään ite laittaa tässä vaiheessa makkaroihin paprikajauhetta. Sitten makkarat soppaan ja lisätä loput mausteet. Sen jälkeen odotellaan. Ite keittelen aika reilusti, että liemestä tulee muhennosmainen ja potut ovat kunnolla pehmeitä. Kun soppa on omasta mielestä valmista niin kattila pois liedeltä ja antaa tovi olla aloillaan. Sitten nauttimaan.

Valmis soppa. Ei ehkä kaikkein nätteintä, mutta maku on todella hyvä.

Soi: Electric Light Orchestra - Don't Bring Me Down



Ps. Oon tosi nirso ja siksipä tässä keitossa ei ole juureksia tai vihanneksia. Niitä kuitenkin kannattaa käyttää tässä jos niistä pitää.

Kuvat unohtuu ja kuplatkin kahlaan läpi pikana

Mää en ossaa ennää lukkee Aku Ankkaa, enkä kyllä muitakaan sarjiksia. Huomasin tuossa toissailtana, että sellaan sivut hirmusella kyydillä läpi ja lähinnä luen vain ne puhekuplat. En siis osaa kunnolla enää uppoutua ja keskittyä kuviin ja tarinaan, pelkästään puhekupliin. Ennen kun luin Ankkoja ja näin sitten tietyn lehden usean vuoden tauon jälkeen uudelleen, niin muistin ulkoa siinä olevat tarinat. Nyt en muista siitä toissailtaisestakaan lehdestä enää oikeastaan mitään. En usko, että tää johtuu edes siitä, että esimerkiksi juuri nuiden Aku Ankkojen taso on huonompaa kuin ennen. En jaksa edes nuihin vanhempiin keskittyä. Mikä siis rassaa?

Maton virkaa toimitti lehdet hetken.

Nykyään monissa asioissa on suorittamisen maku ja kaikesta koetetaan suoriutua mahdollisimman tehokkaasti. Periaatteessa ihan hyvä, ainakin koulu ja työasioissa, mutta en mää kyllä tehokkuutta tahdo lisätä asioihin sen kustannuksella, etten enää osaisi nauttia sarjakuvista. Pian varmaan leffatkin katson kelauksella… Kauheaa.

En tiiä sitte, että voiko tätä tilannetta sormia napsauttamalla parantaa vai pitääkö tuo sarjakuvista nauttiminen ikään kuin opetella uusiksi. Mutta se on varmaa, että tulen vielä nuista nauttimaan.

Huhhuh. Paasaan tässä niin ku jostain vakavasta taudista uhoaisin taistelevani itseni takaisin elävien kirjoihin. Aku Ankat on vaa jo pienestä asti ollu itelle tärkeitä enkä vielä oo valmis niistä luopumaan.

Eipä kyllä jaksa tuota omaakaan sarjakuvaprojektia enää oikein jatkaa. Viimistä kertaa erääseen opiskelijalehteenkin tehtiin kaverin kanssa strippi ja voikin olla, että jää viimeiseksi, tai sitten ei. Ei voi tietää. Hupipohjaltahan se lähti kun huomasi, että miten helppo on tuottaa viihdettä nuorisolle, että ei se kovin kunnianhimoinen projekti koskaan ollutkaan. Joten tuskin sen lopettaminen koskaan unettomia öitä tulee aiheuttamaan.

Uusia sarjakuvia pitäisi alkaa lukemaan. Ikäänkuin laajentaa reviiriä. Ehkä se innostus sitä kauttaa löytyisi uudelleen. Pitääkin alkaa miettimään, että mitä sitä alkaisi itselle haalimaan.

Loppuyön voiski chillailla Kingston Wallin ja Petrin seurassa.

Kuuvven sylen syvvyyessä

Mullan alla pimmeyvvessä. Tosin oltiin tänään ehkä lähempänä 500 metrin syvvyyessä ja kallion sisällä. Melkoset mestat oli kyllä "maisemat" tuolla kaivoksessa. Tutustuttiin siis tulevaan keikkapaikkaan. Räpsin kuvia siellä melko reilusti mutta niitä ei oikein saa julkaista koska niissä saattaa näkyä salaisia asioita. Laitan kuitenki jotain räpsyjä tänne joissa ei näy juuri mitään.

Tuosta sukellettiin sisälle. Humpsis!

Tuossa hallissa sitte Sonata ja kumppanit soittelee. Tässäki kuvassa näkyy jo kai liikaa sellaista mitä ei ehkä pitäis.

Jotain kaapelia pistetty nippuun.

Jonkinmoinen rullasysteemi.

Siinä kun ajettiin tuonne kaivoksen pohjalle, niin tuli kyllä tosi huono olo. Siinä pimeässä ja ahtaassa käytävässä ajeltiin ja ilma oli huono. En tiiä sitte mistä johtuu, mutta heti kun sinne pohjalle pysähdyttiin ja autosta pääsi ulos niin helpotti. Muutenkin oli tosi ahdistava olo alas ja ylös ajellessa.

Ei nyt pahinta, mutta perseestä.

Lämpimikseenhän tuolla tuli vain käytyä. En itse kuvauksiin pääse mukaan, mutta kun meillä pitää tämän kurssin tiimoilta olla tietty määrä tunteja täynnä, niin tuolta reissulta sai jo muutaman tunnin. Ihan hauska kyllä tuo keikan idea ja paikka missä se järjestetään, mutta ei hirveästi harmita, ettei sitä pääse kuvaamaan. Kuitenkin niin monesti olen keikkoja rokista folkkiin monikameratuotannossa kuvannut.

Piti vielä avautua siitä miten en osaa enää lukea Aku Ankkoja kuten ennen, mutta taidan jättää sen tuonnemmaks.

Pyörii: The Walking Dead

You're Hired!

Eipä tartte angstivuodatusta tänne alkaa rustaamaan. Sain tänään viestiä Oulusta ja pääsin työharjoitteluun hakemaani paikkaan! Ihan ei mennyt suunnitelmien mukaan kun tahtoivat, että aloittaisin työt jo huhtikuussa. Meillä on tässä tulossa useita projekteja joista täytyy saada tietyt tuntimäärät täyteen, että kurssin pääsee läpi ja kurssi kestäisi sinne toukokuulle. Sain sovittua, että aloitan työt toukokuun alussa, jotta kerkeän tekemään tarpeeksi hommia nuissa projekteissa.

Tämä kuva sopiikin hyvin tulevan harjoittelupaikkani nimeen

Alkuperäinen tarkoitus oli muuttaa kultsin ja kissojen kanssa Ouluun kesäkuun alusta alkaen. Nyt pitää varmaan vanhempien luona asua Tyrnävällä kuukausi josta käydä sitten töissä. Saan normaalisti opintotukea ja maksan sitten tämän Tornion kämpän vuokraosuuteni toukokuulta. Porukoille ei onneksi tarvitse vuokraa maksella. Sitten kesäkuussa muutto Ouluun.

Tänään tuli käytyä käsikirjoitusta tarkemmin läpi ohjaajan kanssa. Kuvaan siis tuossa 26 päivä alkaen lyhytelokuvaa ja mietittiin vähän, että millaista tyyliä ja kuvia ohjaaja tahtoo lopulliseen tuotokseen. Kiva pätkä on kyllä tulossa. Huomenna kirjoittelen sitten meidän tämän päivän aikaansaannokset puhtaaksi, kunhan käyn ensin tutustumassa Elijärvellä sijaitsevaan kaivokseen jossa olisi tarkoitus kuvata Outokummun työntekijöille järjestetty keikka (Sonata Arctica soittelee siellä).

Huhhuh. Ompa mukava fiilis kyllä nyt. Sitä aina piristää kun saa kehuja. Lasken tuon työhön pääsyn kehuksi vaikka se ei suoraa sellainen olekaan. "Otamme mielellämme sinyt meille töihin." Kyllä sitä vähemmästäkin tulee hyvälle tuulelle.

Soi: Kumikameli - Palkkapäivä

Pari hyvää syytä

Tässä siis pari hyvää syytä käydä Tyrnävällä vanhempien luona kylässä. Ensinnäkin tuntuu, että kissat on paljon rauhallisempia aina täällä. Ehkä johtuu siitä, että tilaa on enemmän eikä tarvi tapella niin paljoa. Ei ainakaan niin rajuja tappeluite ole kuin mitä sitten kämpillä ollessa. Mimi on Coonin tulon jälkeen ollut vähän semmoinen yksinäinen susi, mutta lähiaikoina siitä on alkanut tuleen kovinkin hellyydenkipeä. Vieläkin se tykkää yksikseen maata sohvan takana patterin päällä, mutta kuitenkin se tulee tosi usein itse puskemaan ja tahtoo syliin ja rapsutuksia. Ihan kiva kyllä, että se vielä viihtyy meidänkin seurassa.

Vaikeaa on kyllä kieltäytyä kun tällainen naama kerjää rapsutuksia. Silmät selällään se tulee tuijottamaan ja puskemaan.

Toinen hyvä asia onkin sitten ruoka. Tekis sitä itekin vaikka ja mitä, mutta opiskelijabudjetti monesti karsii sitä ruuan laatua, eikä esimerkiksi lohta aina raski ostaa. Onneksi tosin se nykyään on usein alennuksessa. Liharuokia tulee syötyä lähinnä halvimpien suikalepakettien muodossa kun pihvilihat on niin kalliita, mutta tähänkin löytyy helpotusta kun kipaisee ruotsissa. Kuitenkin täällä kotona saa sitten laadukkaampaa ruokaa, kuin mihin on tottunut ja se on aina positiivista. Myös ihan perinteiset ruuat mitä voisi opiskelijanakin tehdä maistuu täällä paremmalta, sillä onhan se äidin tekemää.

Sallaattihommia.

Lohta tuloillaan.

Piffiä.

Ensimmäinen annos ennen tuhoisaa santsilautasta.

Maha pullollaan onkin hyvä käydä maitolaiturilla istuksimasssa ihan ilman mitään syytä

.

Soi: Male Factor's - Кареглазая блондинка

RONSU!

Ronsusta saan tuohon aakkoisteluun E:n kohdille ruksin. Joku norsuvimma ollut jo useamman vuoden. Pöllöt ja norsut kiehtoo ja itseasiassa molemmista on eräänlaiset versiot ikuistettuna ihollekin. Toivottavasti siis ei ole mikään ohimenevä kiinnostuksen kohde. Olen myös kiinnostunut suurrelistisesta taiteesta ja varsinkin Dalin työt kiinnostavat. Pidän myös kuvista joissa on kaksi asiaa yhdistetty toisiinsa suhteellisen saumattomasti. Kuten pari postausta aiemmin laitoin pöllötatskastani kuvan, niin siinä pöllön naaman tilalla oli telkkarin ruutu.

Pidän myös Vladimir Kushin töistä. Monissa hänen töissä on juuri tätä kahden asian saumatonta yhdistämistä mikä minua kiehtoo.

Tässäpä yksi esimerkki Kushin töistä.
Tällainen norsu minulta löytii itseltä Dalin käsialaa on tämä.

En oo mikään taiteen suuri ystävä ollut koskaan mutta aina silloin tällöin löytyy jotain kivaa mistä alkaa pitämään vähän enemmän. En viitsi siis kovin paljoa paasata näistä taidehommista täällä blogilla, mutta tästä oli hyvä kirjoittaa koska se tähän "elämäni aakkoset" systeemiin hyvin sattui sopimaan.

Tyrnävällä muuten tuli tehtyö melkoinen löytö! Nimittäin tähän mennessä parasta friteerattua kanaa mitä oon missään kiinalaisessa nokkani alle tai naamani eteen saanut. Muuten ruoka oli ihan perus kiinalaista. Aika yllättävää kyllä, että tälle kylälle kiinalainen ravintola perustettiin ylipäätään. Mutta onhan tuo tuossa ollut kai jo yli puoli vuotta ja ilmeisesti ei ole ihan heti lähdössäkään. Itselle oli eka kerta kun tuolla kävin ja ei tarvinnut siis pettyä. Ruuasta voinkin sitten paasata paljon enemmän kuin tuosta taiteesta.

Soi: Ruotomieli - (ei soinut) Iloisesti bama lama loo
Laulusta lainattua:
"mun mielialasormus kiiluu ja vilkkuu
lähtömerkiksi kohti kelmeää kuuta
joka taivaalla planeettaamme ilkkuu
äänettä soittaen kraatterisuutaan"

Kissoja, viinaa ja asuntohommia

Päivä on mennyt kyllä melko väsyneissä merkeissä. Kävin yöllä hakemassa vanhempani lentokentältä ja nukkumaan pääsi joskus kahden jälkeen ja herätys oli sitten kahdeksan jälkeen kun piti käydä Oulussa pyörähtämässä. Oli kyllä ruskeaa väritykseltään porukat kun sieltä lämpimästä saapuivat. Kateeksi käy se lämpö mitä siellä Thaimaasa oli.

Oulussa käväistiin kurkkaamassa muutamaa kämppää. Toinen oli ihan susi ja rämä (vessan katto kai homeessa, pistorasiat haljenneita ja keittiössä maali tippui seinistä ja kaapeista) ja toinen oli jo aivan hyvä. Mutta kuten jo aiemmin mietin, niin vähän aikaisessa ollaan liikkeessä eikä nuita vielä voi varailla. Pittää toivoa, että sitten on myös hyviä kämppiä tarjolla kun niiden hommaaminen on ajankohtaista. Vaikeaa kyllä on kun pitäisi saada pari kissaa viedä sinne ja autopaikka olisi hyvä olla olemassa.

Tällainen pullukka pitäisi saada uuteen kämppään mukaan, ja toinen hoikempi kissa toki myös (kurkkii kuvan alalaidassa).

Ilta menee saunaa odotellessa. Vaikka sitä maanantaista asti onkin joka ilta päässyt käymään niin ei vielä kyllästytä. Ja jos aivan käy aika tekemättömäksi niin onneksi tuossa on Wii -konsoli, niin voi vaikka keilata jos sille päälle sattuupi. Tuliaisia tuli porukoilta myös. Karamelleja, koristejuttuja ja saimpa putelin rommiakin.

Ehkä alan pitämään rommipäiväkirjaa (EHE EHE!!!!).

Soi: Telkkarista jotain höttöä

ps. Äidin tekemät aurajuustolihapullat on maukkaita.

"Mä maalaispoika oon

ja panen suihketta kainaloon." Ja tein paljon muutakin itseäni ehostaakseni. Aamulla jännitti kyllä lähteä työhaastatteluun. Ei helpottanut sitten paikan päällä kun minua alkoi teinttaamaan kolmen hengen ryhmittymä. Osa haastattelijoista teki muutamia tiukkoja kysymyksiä, mutta uskon, että selvisin niistä aika hyvin. Vastauksia joutuu odottelemaan ensi viikolle. Toivottavasti ei tule sitten mitään masentuneen avautumista.

Ollaan siis täällä maalla nyt kuten nokkelimmat pokkelimmat tuosta otsikosta saattaa päätelläkkin. Tai siitä, että sen aiemmissa kirjoitelmissa sanoin suoraan enkä leikkisästi laulellen. Ihana kyllä päästä saunomaan pitkästä aikaa. Muutenkin ihan kiva välillä käydä muuallakin kuin vain olla siellä kämpillä. Toistaiseksi täällä ei ole ketään kotona kun vanhemmat on Thaimaassa lämmittelemässä. Saa siis olla aivan rauhassa.

Tuonne lämpimään.

Käväistiin tänään Oulussa tosiaan siellä työhaastatteluissa ja käytiin samalla reissulla sitten elokuvissakin parin kaverin kanssa. Pienen arpomisen jälkeen menimme katsomaan Chronicle nimisen elokuvan. Ja pakko myöntää että toivon parempaa arpaonnea viikonlopun lottoarvontaan. Taas oli kyseessä elokuva, missä traileri on parempi kuin itse elokuva. Plussaa kuitenkin siitä, että parissa kohdassa pikkupoikana haaveilemani taidot oli kuvattu ihan hyvin. Lähinnä se, että miten näihin taitoihin ne saaneet henkilöt suhtaituivat.

Tältä istumalta jos saisin tuollaisia voimia niin harjoittaisin kyllä sitä olut-tölkkiin. Kas näin!Sitte laittaisin sen leijjumaan ilmassa. TUOSTA!Mutta koskapa en ole velho, paholaisen riivaama tai muutenkaan tällaisia voimia omaava hahmonen, niin käytän niitä avuja mitä minulla on ja tyhjään saunaolueksi tällaisen.

Soi: Telkkarista tulee Frasier.

Nyt mää sen keksin

Nimittän f-alkuisen sanan. Olkoon se fiktio. Mielikuvitus ja elokuvat ovat minulle läheisiä ja sitäkautta tuo fiktio sopiikin hyvin minulle tärkeäksi asiaksi. Vähän on ehkä tylsä laittaa tämä kun d:ssä oli jo dvd, mutta miksi alkaa ihan vängällä vääntään. Mietin jo sanoja kuten fenoomi ja funktionalismi, mutta olivat jo liian kaukaa hajettuja (luntin ne pienehköstä sivistyssanakirjasta f:n kohdilta).

Kultsi oli lainannut Brokeback Mountain -elokuvan ja se pyörii tuossa taustalla. Hienosti sopii tämän postauksen aiheeseen, että sattuukin joku elokuva menemään. Olen jo tämän leffan nähnyt ja pidin siitä, vaikka se aikoinaan harmittikin, että leffasta nousi julkisuudessa pääosaan ihan väärät asiat kuin se, että tämä on hyvä draamaelokuva.

Showreel on valmis ja siitä nyt ei tarvitse huolehtia. Ennää tarttee selviytyä tiistaiseen työhaastatteluun ja muistaa olla skarppina. Huomenna sitten matka kohti Tyrnävää pienen, Muhokselle suuntautuvan, mutkan kautta. Sauna lämmittää jo mielessä, huomenna sitten ihan fyysisesti.

Takaisin leffan ääreen. Piti vain tuo f käydä kirjaamassa. Ja nyt kun ala-asteen alkeet palautu mieleen, tajusinkin, että d:n jälkeen tulee e eikä f. Tästä ei voi kuin parantaa.

Soi: Leffa pyörii.

Virheellistä mainontaa

Kävin tuossa kultsin kanssa juuri syömässä Raxissa. Raxin mainoslause kuuluu näin "Herkuttele niinkuin haluat." ja sivuilla on erikseen maininta: "Rax on pizzabuffet -ravintola, jossa saa syödä ja juoda niin paljon kuin haluaa.". Ei muuten pidä paikkaansa. Minulla ainakin raja tulee jaksamisen kanssa vastaan. Haluaisin syödä vähintään samalla tavalla kuin Homer Simpson, mutta en jaksa. Ja sivuilla nimenomaan sanotaan, että" saa syödä ja juoda niin paljon kuin _HALUAA_". Korjatkaa mainoksenne. "Syökää kunnes näette valon." "Syökää kunnes raja tulee vastaan." "Santsilautanen tai henki!" tai ihan vain "Syö ja juo niin paljon kuin _JAKSAT_ (ei haluat). Mutta älkää lupailko liikoja, taikuuteen ette tekään pysty. En minä ainakaan pysty ylivertaiseen suoritukseen vain koska jossain lukee niin.

Soi: Ilmaiset renkutukset. Etsin showreeliin sopivaa kappaletta.

Ankka muttei mikään Aku

Monesti käy niin, että päiväunet siirtää yöunien alkamista, joskus kovastikin. Nyttenkin toljottelen tässä kelloa, että mille alkaisi kun ei vain väsytä. Ei edes ole tullut oltua missään riennoissa ja aika on suhteellisen hitaasti kulunut. Mitä nyt Adventure Timea kateltiin kultsin kanssa. Tästä pääseekin sitten siihen, että televisiostakaan ei tule tähän aikaan mitään katsottavaa. Joskus on käynyt niin, että joillain kanavilla ohjelmia vielä alkaa tähän aikaan. Esimerkiksi joululomalla oli näin. En tiedä, että oliko jopa viime viikolla jolloin etelässä asustavilla oli hiihtolomat. En siis voi alkaa syyttämään pohjoisen syrjinnästä tämän enempiä. Kannattaakin siis varautua tälläisiin iltoihin ja haalia kaikkea mahdollista katsottavaa koneelle.

Kriittinen katse.

Monesti käy niin, että iskee nirsous ja se edellisenä iltana tuntikausia viihdyttänyt sarja onkin tänään ihan paska ja tylsä. Myös omistamasi pelit tuntuvat kuin jonkun idiootin haalimilta eikä niitä pelaisi edes Jonnet kunnon Es-pärinöissä. Paskasta ei saa konvehtia, mutta oikeanlaisella valmistautumisella voi tehdä tylsästä ja unettomasta illasta ihan mukiinmenevän.

Niin... Miksikö sitten kirjoittelen tänne blogille tähän aikaan? Noh. Unohdin tietenkin valmistautua ja eihän minulla ole mitään katsottavaa.

Sama siis harjoitella duckface kuvien ottoa.

Taisi kusta sekin.

Soi: YUP - Me viihdytämme teitä
Laulusta lainattua: "Me viihdytämme teitä ja te viihdytte."

Maksullista pepsiä

Pakko ottaa. Olen aivan koukussa Pepsi Maxiin. Viherahon sanoja mukaillakseni: "Raikasta ja ravitsevaa ja herkkujen herkua." Viheraho tosin käyttää kyseisiä adjektiiveja kuvastamaan Sisu merkkistä tuotetta jota löytää alkon hyllyltä. Päivien pieniä iloja kun jääkaapissa sattuu odottamaan kylmä pullo tätä mustaa kultaa. IHANAA!Koitin käydä tänään yhdistetyllä shoppailu ja valokuvausreissulla, mutta hommat vähän kusi. Käväsin kirpputorilla enkö löytänyt mitään. Oon aika huono kirpparin kävijä ku en tarpeeksi tarkkaan hyllyjä selaa vaan silmäilen pikaisesti, että näyttääkö mikään mielenkiintoiselta ja jos näytää, niin sitten lopulta en kuitenkaan tajua/raski ostaa mitään. Sitte kävin vaatekaupassa etsimässä housuja mutta kauhistuin kun farkut ovat todella yhtä tyyriitä kuin viimeksikin. Onnesi maanantaina on rahapäivä niin voisi käydä sitten tuota yhteisvaluuttaa kaupan kassaan muutaman pennin kaatamassakin, housuja vastaan tottakai. Tarkoitus oli siis käydä ruotsissa ottamassa muutama kuvanen, mutta menin sitten vaatekaupan jäljestä ruokakauppaan juurikin tuota Pepsiä hakemaan ja ostin sitten samalla pakastehommia jotka olis kuvaillessa sulanut. Oli sen verran lämmintä ja aurinkoista tänään. Eli reissu vähän niinkuin kuivui kasaan.

Sen jälkeen päivä onkin mennyt koomaillessa ja seuratessa lds-trippeihin verrattavaa piirrettyä jossa koira ja poika seikkailee. Niin ja päikkärit otin myös koskapa vajaat 10 tunnin yöunet ei tainneet riittää. Vielä en ole saanut itseäni pöytäkoneen äärelle showreeliä leikkeleen, mutta materiaalit on nyt kaikki yhdessä paikassa ja se ei olisi kuin alkaa tekemään.

Tämä on se trippailupiirretty.

Loppuilta meneekin varmaan vain telkkarin äärellä ja koneella ollessa. Ei tule kaupungin rientoihin ainakaan lähdettyä. Ja koskapa vierelle tuli kiehnään eräs karvapallero, niin lopettelen kirjoittelun tältä erää.

Karvapallerosta vielä kuva (on pulleampi nykyään).

Telkkarissa pyörii: The Imaginarium of Doctor Parnassus