Pakko ottaa

Sitäpä hairahtu hiihtelleen alakomaholin latuja pitkin. Eipä kyllä ole ihme kun jos tuon edellisen päivitelmän täältä blogilta lukaisee. Muu porukka siirtyi baariin ja itse pidin sijoitukseni täällä kämpillä ja päätin alkaa kuluttamaan musiikkia nakkelemalla sointuja korvakäytäviini. Alkuillasta kävin muutaman toverin kanssa nakkelemassa keiloja kumoon ja pakko on myöntää, etten aivan Koivuniemen Mikaa voisi haastaa tässä lajissa vaikka omassa porukassa pärjäsinkin.

Blogille suunnittelen uusia juttuja mutta kuten monesti on asian laita, niin voi olla, että suunnitelmaksi jää. Humaloin ja mietin, että mille alkais. Tämä on nimittäin aina niin kausiluontoista tämä kirjoittelu tänne ja saatan tovin kirjoitella ja olla pitkään kirjoittamatta. Jos tuollaiset vakiojutut pakoittais pitään tän ainakin tovin hengissä. Huoli kuitenkin pois! Ruokaohjeita ei tarvi pelätä. Omat ruokailutottumukset ei ehkä ole julkaisun arvoisia.


Pakko oli tää laittaa tänne. Aina sillon tällön muistaa, että kuin hieno kappale on kyseessä. Thijs van Leer on niin hieno mies.